Kuvituskuva

Tuki kannustaisi ilmastotoimiin

Viljelijät ovat valmiita tekemään ilmastotoimia, kunhan tukijärjestelmä kannustaa niihin. Toimien suurin este on heikko kannattavuus.

Taloudellinen korvaus nousee vahvasti esille, kun suomalaisviljelijöiltä kysytään valmiutta ilmastotoimiin. Asiaa useissa hankkeissa tarkastellut erikoistutkija Emmi Haltia Luonnonvarakeskuksesta (Luke) toteaa, että korvaus hiilivarojen ylläpidosta ja investointituet mm. turvepeltojen säätösalaojitukseen innostaisivat ilmastotekoihin.

– Talous määrittelee monelle ilmastotoimien reunaehdot. Jos toimia ei haluta tehdä, niin perusteena esitetään usein heikko kannattavuus, hän sanoo.

PTT:n Turva-hankkeessa selvisi, että ilmastotoimiin kannustaa myös tilojen välinen yhteistyö ja mahdolliset tilusjärjestelyt. Yhteistyö voi olla esimerkiksi peltojen vuokraamista tai kasvi- ja eläintilojen välisiä sopimuksia rehuntuotannosta tai lannanlevityksestä.

Osaa viljelijöistä motivoi silkka halu osallistua ilmastonmuutoksen hillintään. Monille tärkeää on vertaisoppiminen.

– Turva-hankkeen kyselyssä 15 % viljelijöistä koki, että muiden viljelijöiden esimerkki kannustaa toimimaan ilmaston hyväksi, Haltia kertoo.

Ristiriitaista politiikkaa

Haltia toteaa, että merkittävä osa viljelijöistä pitää maatalouden ilmastotoimia tarpeellisina ja mahdollisina. Viljelijät katsovat päästöjen vähentämisen olevan tärkeää kuluttajille, neuvojille ja elintarviketeollisuudelle.

Valmiutta muihinkin ympäristötekoihin löytyy: esimerkiksi maatalouden ekosysteemipalveluja tutkineessa hankkeessa 59 % viljelijöistä ilmoitti olevansa valmis muuttamaan toimintatapojaan ympäristönsuojelun edistämiseksi.

Nykyisen maatalouspolitiikan ja yhteiskunnan ilmastotavoitteiden välinen ristiriita aiheuttaa viljelijöille kuitenkin harmaita hiuksia. Tukijärjestelmä kannustaa osin epäsuorasti ilmaston kannalta vääriin valintoihin, kuten raivaamaan lisää turvepeltoja.

Kyselyissä onkin havaittu tietynlaista muutosväsymystä. Haltia korostaa, että maatalouspolitiikan kehittämisen pitäisi olla linjakasta.

– Ympäristötukia pitäisi kohdentaa ilmastotoimiin ja karsia pois niitä maataloustukia, jotka ovat ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa, hän sanoo.

Muitakin malleja tutkitaan

Viljelijöitä voidaan kannustaa myös ympäristöhyötyjen kompensaatiomalleilla, joita Luke parhaillaan tutkii. Haltia kertoo, että Euroopassa käytettyjä malleja ovat esimerkiksi tulosperustainen korvausmalli, yhteistoimintaan perustuva malli, arvoketjusopimus ja ympäristöehtoja sisältävä maanvuokraussopimus.

– Tulosperustaisessa mallissa korvaus maksetaan tuloksen perusteella, esimerkiksi humuksen lisääntymisestä maaperässä. Mallia pidetään hyvänä, mutta iso ongelma on tuloksen mittaaminen. Naapuritilojen yhteistoimintaan perustuva malli voisi soveltua esimerkiksi vedenlaatuun ja maisemaan liittyviin toimiin, hän pohtii.

Arvoketjusopimuksessa korvauksen maksaa jatkojalostaja, ja se muistuttaa metsien sertifiointia tai luomusopimusta. Se edellyttää, että kuluttajat ovat valmiita maksamaan ympäristöystävällisistä tuotteista. Sen sijaan ympäristöehtoja sisältävä maanvuokraussopimus koetaan Suomessa melko vieraaksi.

Teksti: Minna Nurro

Muokkauspäivämäärä: 16.11.2021