0936

Eettinen eläintuotanto onnistuu ilman miljoonainvestointeja

Taru ja Joakim Joutsin tilalla tuotetaan lihaa vähän, mutta parempaa -menetelmällä. Ilmastonmuutoksen ikeessä ja jatkuvan, kärjekkään lihakeskustelun keskellä Joutsin tilan toimintatavat vaikuttavat olevan juuri niitä, joita nyt kaivataan.

Maassa on mukava lumikerros. On marraskuulle poikkeuksellisen aurinkoinen sää. Kahdeksankymmentä villasikaa ottaa mieluisasta pikkupakkasesta ja vasta avatusta heinäpaalista kaiken ilon irti. Yksi emakko kuskaa heinätukkoa suussaan, laukkaa kantamuksensa kanssa katoksen alle ja pyrähtää saman tien takaisin. Useimmat siat kierivät heinässä antaumuksella, sukeltavat pehkuun, nousevat säpäkästi pystyyn ja ravailevat sinne tänne. Ilmassa kaikuu vähän röhkintää ja paljon vinkunaa, kun siat innostuvat hieman nahistelemaan.

Mustasaarelaisen Joutsin villasikatilan talvilaidun on sikamainen idylli. Paksukarvaiset mangalitzat näyttävät nauttivan elämästään. On jollain tapaa vaikea sisäistää, että tämä satukirjamainen näky kuuluu kuitenkin suomalaiseen sianlihantuotantoon.

- Villasikojen kasvattaminen on toki aivan toisenlaista kuin tavallinen sianpito. Meille tämä rotu ja tuotantotapa on sopinut valtavan hyvin, tilan isäntä Joakim Joutsi sanoo.

Joutsin sikatilalla ei ole sikalaa. Pieni tuotantorakennus kätkee sisäänsä porsimisosaston, mutta muutoin kaikki siat ovat ulkona ympäri vuoden. Unkarista lähtöisin oleva villasika pärjää kylmässä paksun rasvakerroksen ja tiheän kiharaisen turkkinsa ansiosta.

- Maltilliset aloituskustannukset olivat yksi syy siihen, miksi päädyimme mangalitzoihin. Emme halunneet ottaa miljoonavelkaa sikalan rakentamista varten. Vielä 2014 olimme viljatila, Taru Joutsi kertoo.

Nyt tilalla on 80 villasikaa. Tavoitteena on lisätä eläinmäärää noin 150 sikaan.

- Sellaiselle sikamäärälle meillä riittää laidunta tässä tilan ympärillä.

Sika syö kaiken - hyvässä ja pahassa

Joakim Joutsi työskenteli ennen villasika-aikaa kuljetushommissa, mutta terveysongelmat panivat pohtimaan uutta uraa. Joensuun maatalousnäyttelyssä pariskunta tutustui mangalitzaan ja ihastui.

- Meillä ei ollut mitään karjaa ennen sitä. Tai oli meillä kotitarvekanoja, mutta ei sen enempää. Kokeilimme ensin ottaa muutaman sian ja katsoa, millaista niiden kanssa olisi, Joakim Joutsi muistelee.

Sioille aidattiin laidunta aivan kotitalon takana olevasta metsiköstä ja pellosta sen vieressä. Hyvin pian Joutsille selvisi, että sika on melkoinen tuholainen.

- Siat syövät aivan kaiken puurakenteista juuriin ja puun kaarnaan. Siitä on paljon hyötyäkin. Sikojen laidunnuksen jälkeen pellossa ei juuri ole oheiskasveja. Se kurittaa esimerkiksi juolavehnää tehokkaasti. Luomutilalla tämä on tosi hyvä asia, Taru Joutsi sanoo.

Melko pian ensimmäisten villasikojen tulon jälkeen sikojen ulkonapitoa alettiin kansallisesti rajoittaa. Syynä oli afrikkalainen sikarutto, jonka arveltiin leviävän pihasikoihin villisikojen visiittien myötä. Ongelma ratkaistiin määräämällä sikatilalliset rakentamaan kaksinkertaiset, sähköiset sika-aitaukset.

- Siinä kohtaa meidän piti tehdä päätös, satsaammeko villasikoihin kunnolla vai luovummeko niistä. Päätimme jatkaa, eikä ole kaduttanut, pariskunta vakuuttaa.

Sika-aitausta tehtiin 11 hehtaarin alalle.

Sianlihan lisäksi tilalla kasvatetaan ohraa, heinää ja hernettä. Pellot ovat luomussa, eläimet eivät. Siihen on syynä muun muassa se, että sikoja on ruokittu ohran ja heinän lisäksi Kyrö Distillery -ginitislaamosta saatavalla ruisrankilla, joka ei luomulaatuista ole.

Erikoistuotteella on ostajansa

Joutsin tila ei lihan tuotantomäärillä prameile, mutta laadulla ja erikoistuotannolla kyllä. Yhdessä teuraskuormassakin on vain viitisen sikaa. Villasika kasvaa hitaasti, se on teuraspainossa 14 kuukautisena. Siat teurastetaan ja lihat käsitellään Tajman pienteurastamossa Pedersöressä. Lihat myydään suoraan tilalta vähittäiskauppaan, ravintoloille, suora-asiakkaille ja ruokapiireihin. Suuri osa asiakkaista on Etelä-Suomessa.

- Tilanne on hyvä, sillä kaikki menee mitä saadaan tuotettua. Varsinkin joulun alla on sesonki, jolloin toivoisi ettei tarvitsisi myydä eioota, Taru Joutsi sanoo.

Joutsin villasikojen lihaa halutaan, sillä kuluttajat pitävät ajatuksesta ympäri vuoden ulkoilevista sioista. Sika saa tehdä sian juttuja: tonkia, kaivaa ja möyriä mudassa. Moni arvostaa myös sitä, että siat saavat porsia vapaasti karsinassaan, tehdä pesän oljista ja imettää possuja kahdeksanviikkoisiksi. Joutsin tilan siat ulkoilevat kaikki isossa laitumessa yhdessä, eri-ikäiset sujuvasti samassa laumassa.

- Hintaero tavalliseen sikaan on suuri, mutta sitä ei juurikaan tarvitse enää perustella. Olemme pyrkineet olemaan mahdollisimman avoimia, kerromme tuotannostamme niin hyvin kuin suinkin. Tapamme tuottaa sianlihaa tuntuu asiakkaistamme parhaalta.

Joutsit kuitenkin korostavat, etteivät puhu tavanomaista lihantuotantoa vastaan. Taru Joutsi sanoo, että pihasikojen pitäjät saavat olla suomalaiselle sianliha-alalle kokonaisuudessaan kiitollisia:

- Tautiasiat ovat meillä hyvällä tolalla, kun niihin on vuosikymmenet kiinnitetty huomiota. Tämän ansiosta meidänkin siat voivat hyvällä mielin ulkoilla ilman tautiuhkaa.

Fiksut siat tietävät, mitä haluavat

Eläinten hyvinvointi ja sikojen touhujen seuraaminen on Taru ja Joakim Joutsille tärkeä hyvinvointitekijä myös omassa arjessa. Heistä on mukava nähdä, että siat tykkäävät olostaan. Silloin on hoitajallakin helpompaa.

- Siat ovat todella älykkäitä eläimiä. Niillä on myös voimakas tahto. Hyvänä esimerkkinä on mutakylvyt. Kuivana kesänä on ihmisen turha alkaa tehdä niille mutapaikkaa vettä tuomalla. Sioille ei välttämättä kelpaa ihmisen valitsema paikka. Ne alkavat itse kaivaa siitä kohdasta, missä tietävät että on vettä. Ne tekevät koekaivauksia, syviä kuoppia, kunnes lopulta löytävät vettä. Taitaa sillä mutalaadullakin olla merkitystä, josta me emme ymmärrä mitään, Joakim Joutsi nauraa.

Sikalauman keskellä kulkeva ihminen voi kokea olevansa keskellä koiranpentuparvea. Siat tökkivät kärsällään, pyrähtelevät, hakevat rapsutuksia ja kujeilevat koirien tapaan. On helppo ymmärtää, miksi Joutsit ihastuivat villasikoihin kerrasta.


Luomuviljelyn menetelmät vuoroviljelyineen, myrkyttömyys ja lihantuotannon laatuun satsaaminen ovat Joutsien ekotekoja paremman tulevaisuuden puolesta. Laidunsikojen pito on tuonut mukanaan myös iloisia yllätyksiä luomuviljelijän pirtaan.

- Juolavehnän vähenemisen lisäksi laidunnus ja sikojen tonkiminen parantaa maan rakennetta, siitä tulee ilmavampi. Lisäksi sian lanta on tehokasta ja keväällä valmiiksi levällään. Talvilaitumella kasvaa seuraavana kesänä ohra hyvin, Joakim Joutsi kertoo.

Uusia tapoja paremman ruuantuotannon puolesta toimimiseksi Joutsit etsivät jatkuvasti. Vastikään he liittyivät somerolaiseen MunaEggspress-jakeluun. Palvelu on tunnettu free range -munien myyjänä, ja se aloitti syksyllä ruuan nettikaupan ja jakelun.

- Ajamme Eggspressin kuljetuksia täällä Pohjanmaalla. Myös omia tuotteitamme on auton kyydissä.

Kuljetukset haukkaavatkin ison osa pientuottajan ajasta.

- Aluksi käytimme erilaisia kuljetuspalveluita, mutta nykyisin kuljetamme kaikki tuotteet itse.

Entä ne alussa mainitut investoinnit? Villasikojen pito taitaa olla halpaa kuin saippua, kun ei sikalaakaan tarvita?

- Toki olemme rahallisesti selvinneet vähemmällä. Puhutaan kymmenien tuhansien investoinneista. Työtä on sitten sitäkin enemmän. Kaikki käytännöt on pitänyt opetella yrityksen ja erehdyksen kautta, kun valmista konseptia ei ole. Meille oli esimerkiksi aikamoinen yllätys tajuta, että siat särkevät kaiken. Teimme monenlaisia säänsuojia laitumelle, mutta kaikki hajotetaan. Nyt näyttää, että teräksestä ja pellistä tehty kaarikatos on pysynyt ehjänä.

Muokkauspäivämäärä: 21.2.2020
Teksti: Kirsi Haapamatti
Kuvat: Johannes Tervo