Tietotuvista digihubeihen

Tietotuvista digihubeihen

Eri tavoin kokoavat ratkaisut ovat yhä in. Tästä kertovat niin maaseudun digi-hubit ja one-stop-shopit, kuin kaupunkisuunnittelun hybridirakennukset ja allianssimallit. Pitkässä juoksussa aika on otollisempi kuin koskaan ennen – jälleen kerran.

Palvelut maaseudulla -innovaatioleirillä (26.-28.11.18) vierailun innoittamana jatkan juttua monipalveluista, tilaratkaisuista ja ajoituksen kukkasista. 

Maaseutu oli smart ennen aikojaan

Etenkin, kun muistelee tietotupien ja etätyökokeilujen aikaa sekä 1990-luvun alkupuolen opintomatkaa Purmon Telestugalle Pietarsaareen. Elettiin tietoyhteiskunnan nousua, mutta jo pelkkä tietotupa oli tarpeeksi absurdia opiskelijapojalle. Jäljen kumminkin jätti.

Idea teletuvista syntyi 1980-luvulla Tanskassa, mistä se rantautui Suomeen seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa. Ennakkoluulottomasti lähdettiin perustamaan vastaavia etätyökeskuksia alueellista eriarvoisuutta tasoittamaan ja samalla asiallahan tässä yhä ollaan: testaamassa yhteiskunnan valmiutta uusiin ratkaisuihin maaseutua(kin) ajatellen.

Digiosaajien sivukonttorit

Työn tekemisen näkökulmasta puhutaan nyt maaseudun digihubeista (rural digital hub) ja yhteistyöskentelytiloista (co-working spaces). Teletupien tapaan näissä teknologia mahdollistaa työn tekemisen, työ itsessään pitkälti siihen liittyy ja niiden kautta voidaan digi-osaamista ympäröivälle yhteisölle opettaa.

Kysyntää ja tarvetta on. Tätä todistaa niin digiajassa elämisen vaatimukset, uutisointi hubi-yrittäjistä kuin vaikkapa taannoiset kokemukseni joustyökeskuskokeilun herättämästä kiinnostuksesta (FLEX, CB Interreg 2010-2012). Nämä tilat voivat toimia myös älykäs kylä -ajatuksen ankkuroijina paikallistasoille (linkki edelliseen blogiin…). 

Sosiaalinen piste ja innovaatio

Ihmisiä, palveluita, tavaroita ja/tai toimintoja kokoavia tilaratkaisuja on kouluista kauppoihin ja kirjastoista kylätaloihin; on palvelupisteitä, monipalvelu- tai toimikeskuksia (service bub, multiservice center, one-stop-shop), yhteisötiloja (community center) sekä liikkumisen-, logistiikan ja kulkuvälinevuokrausten pisteitä (mobility center). Digitalisaatio sovelluksineen liittyy yhtä lailla näihin.  Samoin kuin yhteistyömallit, liiketoimintamallit sekä tulevaisuuteen kurottava strateginen ote.

Yksi eteenpäin, usea uskottavaa, verkostossa voima

Hubien, keskusten ja pisteiden toimintaedellytysten vahvistamisen yksi mahdollisuus piilee keskinäisessä verkostoitumisessa. Esimerkiksi katalonialaisessa Cowocat -hankkeessa perustetut yhteistyöskentelytilat ovat työntekijöiden käytössä keskinäisellä sopimukselle ”lomaosake”-tyyliin.

Irlantilaisten Ernact-hankkeessa puolestaan haettiin laajempaa tilojen ekosysteemiä maaseudun ja kaupunkikeskuksen digi-hubia kesken. Sama on mahdollista meilläkin.

Maaseudulla palveluiden toisiaan tukeva merkitys on paikallisesti suuri, joten jo yksi yhdistelmäratkaisu on eteenpäin. Verkostona maaseudun keskukset saattaisivat kuitenkin tarjota uuden tai vähintään paremman mahdollisuuden ja resurssin niin kehittämiseen kuin laajempaan kiinnostukseen.

Kirjoittaja Sami Tantarimäki on Turun yliopiston Brahea-keskuksen suunnittelija ja ENRD Smart Village -teemaryhmän suomalaisjäsenenä yhdessä Marianne Selkäinahon (MMM) ja Marko Mäki-Hakolan (MTK) kanssa. Tantarimäki toimii myös maaseutuverkoston uuden Älykkäät kylät –työryhmän vetäjä (2019-20).

Teksti: Sami Tantarimäki