Smart City ja Smart Village – älykkäät ääripäät samalla asialla

Smart City ja Smart Village – älykkäät ääripäät samalla asialla

Ainakin maaseudun kehittämisen näkökulmasta katsoen Smart -keskustelussa on hauska yksityiskohta: kaupunki ja kylä näkyvimmissä rooleissa. Älykäs maaseutu (Smart Countryside), alue (Smart Region), lähiö tai naapurusto (Smart Suburb, Smart Neighbourhood) ovat selkeästi sivuosissa.

Ihan muuten vain ei näitä älykkääksi kutsuta, jos sitten harva tyhmällä tai älyttömällä alueellakaan tunnustaa asuvansa. Älykäs kylä on uusi tulokas joukkoon, eikä sekään ole yleisnimike mille tahansa. Se on tavoite, jota kohti pyritään digitaalisin ja sosiaalisin ratkaisuin. Mikä sitten ajaa tavoittelemaan tätä? Miksi juuri kaupunki ja kylä ovat keskiössä? Mikä älykkyyttä tässä määrittää?

Palveluiden turvaksi, ihmisille itselleen

Keskiössä ovat ihmiset ja palvelut. Maaseudun näkökulmasta älykkäiden ratkaisujen löytämiseen ajaa väestökehitys, paikallisten (julkisten) palveluiden säilyttäminen, eri keskustasojen välinen yhteistyö, energia- ja logistiikkaratkaisut sekä maaseudun kytkeminen digitaaliseen muutokseen. Kylät asukkaineen ovat mittareita sille miten menee. Älykäs kylä halutaan mukaan poliittiseen keskusteluun ja siksi Euroopan komission tasolla on vuonna 2017 sekä julkaistu ”EU Action for Smart Cities” että perustettu oma teemaryhmä, ENRD Thematic Group on Smart Villages.

Smart Cities yhdistetään ensisijaisesti isoihin kaupunkeja. Keskiössä on kaupunkitoimintojen, tilojen ja palveluiden kehittäminen digitaalisin ratkaisuin, avointa dataa hyödyntäen ja asukkaiden 24/7-tyyppiseen palveluhaasteeseen vastaten. Pienet ja keskisuuret kaupungit sekä kuntakeskukset jäävät tässä keskustelussa varjoihin. Ne ovat kuitenkin keskeisessä asemassa kylistä suuriin kaupunkeihin kytkeytyvässä keskusten verkostossa – älykkäässä alueessa.

Mistä on älykkäät paikat tehty?

Smart Village -teematyössä älykkyydelle on löydetty neljä keskeistä ominaisuutta: se tarkoittaa digitekniikan hyödyntämistä, kylää laajemman aluekokonaisuuden näkemistä, uusien yhteistyömuotojen rakentamista sekä omista tarpeista lähtemistä. Smart City –ajattelu on jalostunut kenties jo 1990-luvun Smart Community –liikkeistä lähtien, mutta keskeistä on ollut koko ajan teknologian hyödyntäminen sekä pyrkimys älykkääseen kasvuun (Smart Crowth).

Älykkään kasvun sijaan maaseudulla tavoite voisi monesti olla Smart Decline. Radikaali ja raikas käsite tuli vastaan viimeisimmässä Nordic Ruralities konferenssissa. Yksikertaisuudessaan kyse on siitä, miten taantuminen hyväksytään, mutta ryhdytäänkin miettimään kehitykseen sisältyviä mahdollisuuksia. Esimerkiksi palveluita ajatellen tässä viehättää se, että vallalla olevan mustavalkoisen joko-tai -ajattelun sijaan mietittäisiin miten voitaisiin kehittämisen tai soveltamisen kautta saada jatkumoa, tai mihin keskittymällä löytää jopa eväät uuteen nousuun.

Oli tavoite sitten kasvun tai taantumisen hallinta niin selvää on, että Smart -ajattelussa keskeisin työkalu ja yhteinen tekijä on digitaalisuus. Samoin yhteistä on näkemys ihmisten alueesta tai paikasta. Nämä jo kertovat siitä, mihin ainakin tai vähintään tulee keskittyä tämän näkökulman edistämisessä. Käytännön tekemistä voi sitten ohjata niin palvelu-, energia-, logistiikka-, terveys-, hyvinvointi kuin opetusratkaisujenkin löytäminen.

Yhteistyötä, tukea ja koordinaatiota tarvitaan

Kaupunki ja kylä ovat samalla asialla. Monesti jopa samassa kunnassa tai samalla alueella, joten puolen valitsemisen sijaan on löydettävä toisensa.

Suomessa ”alueellinen älykkyys” ulottuu jo aluehierarkian eri tasoille: Smart City on jo vuosien työn tulosta ja edelleen etenee (mm. Turun tuore Smart and Wise), älykästä kylää määritellään maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisen Älykkäin kylä –kilpailun voimin (Maaseutuverkosto), Smart Countryside –strategia on tehty ja älykäs aluekin tunnistetaan (esim. Helsinki Smart Region – Älykäs Uusimaa). Paikallisia esimerkkejä älykkäistä ratkaisuista löytyy vaikka kuinka.

Smart Village –agendan osalta on jo lyhyessä ajassa saavutettu paljon. Paljon on myös saavutettavaa. Siihen tarvitaan tahtotilan ohella rahoituksellista, hallinnollista ja poliittista tukea siinä missä selkeää koordinaatiotakin, niin kansallisesti kuin Euroopan taholla. Tämä tiedetään ja siksi sitä kohti yhteistyössä edetään.

28.5.2018

Teksti: Sami Tantarimäki, suunnittelija Turun yliopiston Brahea-keskuksessa ja ENRD Smart Village –teemaryhmän suomalaisjäsenenä yhdessä Marianne Selkäinahon (MMM) ja Marko Mäki-Hakolan (MTK) kanssa.
Kuvat: kuvituskuva