Ravinteiden kierrätystä kehitetään maailmanlaajuisesti

Ravinteiden kierrätystä kehitetään maailmanlaajuisesti

Maatalouden, yhdyskuntien ja teollisuuden sivuvirroista halutaan jalostaa laadukkaita kierrätyslannoitteita. Ravinteiden mukana kierrätetään myös orgaanista ainesta. Tavoite on saavuttaa ravinnepihimpi ruuantuotanto, joka samalla sitoo hiiltä maaperään.

Ravinteita on kierrätetty ennenkin, mutta vanhat keinot eivät enää riitä. Ravinteet on jalostettava muotoon, jossa ne voidaan kuljettaa hyödynnettäväksi siellä, missä niitä tarvitaan. Kierrätyslannoitteiden edut halutaan osaksi myös tavanomaista kasvinviljelyä, ei vain luomu- tai kotieläintuotantoa.

Kaikki ei kuitenkaan ole valmista. Perusprosessit kompostoinnista mädätykseen ovat riittämättömiä ravinteiden väkevöintiin ja ravinnesuhteiden säätämiseen. Jatkojalostukseen on teknologioita, mutta niissä on kehitettävää niin teknisesti kuin operoinnin osalta.

Myös logistiikkaa ja varastointia on pohdittava eteenpäin. Kierrätyslannoitteet eivät yleensä liiku tai varastoidu suursäkeissä. Etenkin väkevät nestemäiset valmisteet soveltuvat heikosti säilöttäviksi suuren pinta-alan laguuneihin, koska typen haihdunnan riski on liian suuri.

Kierrätyslannoitteet eivät vastaa levitettävyydeltään lantaa tai väkilannoitteita, eivätkä näin ollen yleensä suoraan sovi nykyiselle levityskalustolle. Levityksen ja annostelun tarkentaminen täsmäviljelyn keinoin ja typenhävikki minimoiden käy entistä tarpeellisemmaksi. Levityksen optimointi eri kasveille ja olosuhteisiin on todennettava ja ohjeistettava. Urakointi voi lisääntyä.

Kokonaisuuksien hallintaa ja eri prosessien, varastointien ja levitysten yhdistelmien optimointia tarvitaan sekä taloudellisista että ympäristösyistä. Kattavia vaikutustenarviointeja on pystytty toistaiseksi tekemään vähän, sillä täyden mittakaavan tuotannosta on niukasti tietoa saatavilla. On riski, että hyvistä tavoitteista huolimatta kokonaisuus ei ole kestävä.

Ravinteiden kierrätys on merkittävä mahdollisuus niin alkutuotannolle kuin prosessointimenetelmiä markkinoiville yrityksille. Muutkin toimialat ja kiertotalouden kehittäjät voivat näistä opeista hyötyä.

On silti hyvä todeta, että monella tapaa ollaan vielä kehitysasteella. Valmiita vastauksia on harvassa. Testaamalla sekä kokonaisuutta arvioimalla parhaat toimet on löydettävissä ja käytäntöön ohjeistettavissa. Siinä tutkimuksen ja yritysten yhteistyö on tärkeässä asemassa.

Tutkijan kannalta työmaata siis riittää. Vahva usko, että suunta on oikea, kuitenkin kantaa.

 

Kirjoitus on julkaistu myös Luonnonvarakeskuksen blogissa

 

Maaseutu.fi 3.1.2018

Teksti: Sari Luostarinen, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus
Kuvat: Maaseutuverkoston kuvituskuva