Lehmä pellolla

Raportti: Älykkäät kylät ja EU:n uusiutuvan energian yhteisö -konsepti (REC)

ENRD Thematic Group on Smart Villages 10th Meeting, Brysseli 22.1. 2020: Uudistettu EU:n Renewable Energy Directive (RED II) edellyttää jäsenmaiden ryhtyvän toimiin erityisten Renewable Energy Communities (REC) eli uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiayhteisöjen kehittämiseksi. Tätä tarkoittavat toimet on sisällytettävä kansallisiin kehitystä mahdollistaviin rakenteisiin, jotta Euroopan ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa.

Uusiutuvan energian yhteisö (REC) on laillinen ja oikeustoimikelpoinen, avoin ja autonominen yksikkö, jonka muodostavat luonnolliset henkilöt, pienyritykset tai paikallisviranomaiset mukaan lukien kunnat, jotka ovat vapaasti liittyneet ryhmittymään. Päätarkoituksena on tuottaa ympäristöllisiä, taloudellisia tai sosiaalisia etuja osapuolten tai jäsenten muodostamalle yhteisölle, maantieteellisellä alueella jossa nämä toimivat. Uusiutuvan energian yhteisöt käyttävät omia paikallisia luonnonvarojaan leikatakseen päästöjä sekä ulkoisen energian kulutusta. Taloudellisen toimintamallin ollessa terve, yli ajan katsottaessa, mahdolliset voitot voidaan uudelleeninvestoida kyliin ja paikallisyhteisöihin.

Moni kyläyhteisö Euroopassa tekee jo näin ja moni tavoittelee tätä mahdollisuutta. Uusiutuva energia ja mahdollisuus investoida tuotot takaisin yhteisöihin tekee aiheesta osan ”älykkäiden kylien” konseptia.

Tilaisuuden tarkoituksena oli (1) luoda katsaus siihen toimintapolitiikan maisemaan, joka tukee REC:ien luomista ja kehittämistä Euroopan maaseutualueilla (2) oppia olemassa olevista energiayhteisöjen esimerkeistä ja tutkia, miten tällaiset aloitteet ovat syntyneet ja kasvaneet (3) keskustella miten Älykkäät Kylät -aloite ja RECit voivat tukea toisiaan ja havainnollistaa miten CAPin strategiset suunnitelmat ja koheesiopolitiikka voivat edistää maaseutualueiden energiatransitiota.

Tilaisuuden kulkua johtaneen Paul de Soton mukaan Älykkäät Kylät –aloitteen johtoteemojen kannalta REC –konsepti vauhdittaa yhteisön aloitteisiin perustuvien innovaatioiden joustavaa rahoittamista; se rajaa ja yhdensuuntaistaa investoinnit ja muut toimenpiteet; sekä voimistaa ja joustavoittaa yhteistyötä. De Soton mukaan ”smart” tarkoittaa tässä yhteydessä sitä miten ilmastonmuutos kohdataan paikallistasolla ja että uudet innovaatiot todella toimivat.

Toimintapoliittinen maisema (policy panorama)

Uusiutuvan energiayhteisöjen asemaa EU:n energia- ja ilmastotavoitteissa selosti Jan Steinkohl DG Energystä. Puhtaan energian paketti (Clean Energy Package) koostuu ”mahdollistavasta kehyksestä”, jonka sisällä pyritään nostamaan energiatehokkuutta, lisäämään uusiutuvan energian kokonaisosuutta sekä muotoilemaan sähkömarkkinoita. Viime mainittuun sisältyvät ”regulaatio” sekä ”sisäisen sähkömarkkinan direktiivi”, ”riskientorjunta –direktiivi” sekä käytöstä poistuvan sähkölaiteromun (???) direktiivin (ACER regulation)

Steinkohl totesi REC:en tarkoituksena olevan vahvistaa kuluttajien asemaa (consumer enpowerment). Energiayhteisöt lisäävät uusien projektien yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Niiden kautta edessä olevaan energiatransitioon voidaan mobilisoida yksityistä pääomaa. Ne voivat myös tuoda joustavuutta energiamarkkinoille.

REC määritellään kahdessa direktiivissä. Toinen on Art 16 of the Internal Market ffor Electricity Directive on ”Citizen Energy Communities”. Toinen on Art 22 of the Directive on the promotion of the use of energy from renewable sources on ”Renewable Energy Communities”. Huomattakoon edellisen direktiivin määritelmä energiayhteisöistä ”kansalaisten energiayhteisöinä”. Steinkohl alleviivasi, että kyseessä on sosiaalinen käsite.

Tässä kohta mainittakoon, että energiayhteisö teknisenä käsitteenä, eri energialaitosten muodostamana ns. ”energiasymbioosina” ei tullut tilaisuudessa lainkaan esille. Tilaisuus keskittyi pieniin uusiutuvan energian tuotantoyksikköihin, niiden perustamiseen ja omistuspohjaan.

Niin sanotut transposition deadlinet ovat:

  • REDII osalta 30.6. 2021
  • Electricity Direktiivin osalta 1.1. 2021.

Transposition deadline tarkoittaa ajankohtaa, jolloin jäsenmaiden tulee raportoida unionille, mitä toimenpiteitä ne ovat toteuttaneet direktiivin toimeenpanemiseksi.

Marko Mäki-Hakolan kysymykseen miten toimia, jos jäsenmaan sähkömarkkinalaki ei tunne energiayhteisöjä (tai sellaisen kaikkia muotoja) vastasi Steinkohl, että koska kyseessä EU-regulaatio, on lakia muutettava. Kun kysyin samaa asiaa esityksen jälkeen henkilökohtaisesti muodossa: entä jos lainsääsäädännöstä kerta kaikkiaan puuttuu REC, vastasi Steinkohl, että jäsenmaa voi venyttää (extend) lain voimaantuloa, mutta ehdottomasti jäsenmaa ei saa toimia vastoin EU -regulaatiota (against it).

Vaikutelmaksi jäi, että Suomen viranomaiset voivat halutessaan tukeutua mainittuihin kahteen EU-direktiiviin ja sallia sellainenkin kehitys, jota jäsenmaan vallitseva lainsäädäntö ei suoraan tunne. Tässä pitää kuitenkin tunnistaa energiayhteisöjen kahtalainen merkityskenttä; se voi olla sekä sosiaalinen konsepti että tekninen symbioosi – ja parhaimmillaan molempia. Jos kehykseksi otetaan Green Dealin ”mahdollistamisen (enabling) periaate” mahtuu tekninen symbioosikin toivottavalle ja luvalliselle kentälle.

Aamun toisessa esityksessä Benoit Esmanne DG Agriculturesta käsitteli sitä miten yhteisen maatalouspolitiikan CAP:n alueella voidaan tehdä interventiota energiatransition edistämiseksi. Näitä interventioita alustaja määritteli olevan 8 eri laatua. Jokainen jäsenmaa voi räätälöidä interventiot tarpeidensa mukaan ( 8 broad interventions to be designed by memberstates according to theirs needs).

Konkreettisina esimerkkeinä maatalouspolitiikan mahdollisuuksista ovat: biokaasukäyttöiset traktorit, viljelijöiden innovatiiviset liiketoimintamallit energiantuotannossa, biokaasun tuotanto maataloustuotteista, bioenergiaa metsäbiomassasta, älykkäät kylät, energiatehokkaat julkiset rakennukset, biomassan tarjonta & biomassan jalostaminen bioenergiaksi, Leaderin kautta rahoitetut kaukolämpöjärjestelmät.

CAP:n puitteissa kaikilta jäsenmailta tullaan kysymään, mitä te teette kestävän energian ohjelmilla? Mitä toimenpiteitä toteutatte?

Nyt on jo valittu 5 ”älykästä kylää” eri jäsenmaista ja 12 tullaan vielä valitsemaan tarkoituksella, että älykkään kylän konseptin toteuttamista testataan käytännössä. Suomessa tällainen testikylä on Kangasalan Raudanmaa.

Kolmannen yleiskuvaa eli uusiutuvan energian panoraamaa käsittelevän esityksen piti Mathieu Fichter DG Regiosta. Esitys tarkasteli energiatransitiota ja koheesiopolitiikkaa Fichter tiivisti Green Dealin 11 tavoitetta 5 teemaan: (1) älykkäämpi (2) vihreämpi ja vähähiilisempi (3) yhteen kytketympi (4) sosiaalisempi ja (5) kansalaislähtöisempi kestävän kehityksen Eurooppa. Ja edellämainitun (2) teeman yhtenä politiikkatavoitteena on ”uusiutuvan energian edistäminen” (promoting renewable energy). Tästä yhtenä esimerkkinä oli ”developing smart energy system, grid and storage at local level”. Mitä tämä tarkasti ottaen tarkoittaa ja sisältyykö siihen ns. suljetun sähköverkon saarekkeen ajatus, ei käynyt ilmi.

Kansallisella tasolla rahoituksen velvoitettu taso on sitä suurempi, mitä korkeampi on kansantulo. Koheesiorahasto keskittyy edelleen heikoimmin kehittyneisiin alueisiin.

Fichter totesi vuoden 2020 olevan ratkaiseva laadittaessa ohjelmaa ohjelmia kaudelle 2021-2027. Kehotti ”panemaan supporttia” uusiutuvan energian järjestelmiin (RES) ja uusiutuvan energian yhteisöihin (REC) transition kontekstissa. Koheesiopolitiikassa olennaista on, että energiatransitiossa ovat mukana kaikki osapuolet. Tätä tarkoittaa termi ”just policy” – siis oikeudenmukainen transitiopolitiikka, jossa siirtymän taakat jakautuvat tasapuolisesti.

Esiin tuli, että ERDF:n (EAKR) miljardisatsausten ohella on erikseen luotu Just Transition Fund lähinnä teollisille hiilestä riippuville tai runsaita CO2 –päästöjä (”hiili-intensiivisille”) aiheuttaville alueille. Tämän rahaston koko koko on 160 milj euroa, joista 7,5 milj euroa olisi saatavissa Suomeen. Pääosa rahoista mennee Puolan kaltaisiin maihin. Jälkikeskustelussa arveluna oli, että Suomessa tätä rahaa saattaisi saada pohjoisiin maakuntiin, esim. Raahen terästehtaan CO2 –päästöjen poistamiseen (CCS menetelmällä) tai mahdollisesti turvetta käyttävän energiantuotannon korvaamiseen biolaitoksilla. Jälkimmäisiä laitoksia ei Suomessa liene montakaan, jos ollenkaan, koska turvetta käytetään pääsääntöisesti tukipolttoaineena.

Just Transition Fund vaatii tästä rahastosta saadun rahan lisäksi EAKR –rahaa sekä selvää valtionrahaa, mikä tekee rahaston käytön vaikeaksi (paitsi ehkä Raahen terästehtaan kaltaisessa kohteessa). Raahen terästehdas on Suomen suurin yksittäinen CO2 päästölähde.

Neljä elävän elämän esimerkkiä

Meetingin keskipäivän osuutena kuultiin esitykset neljästä konkreettisesta ja olemassa olevasta REC:stä. Euroopan uusiutuvien energialähteiden osuuskuntien (Renewable Energy Sources cooperatives, REScoops) liiton pj Dirk Vansintjan mainitsi, että Euroopassa on noin 3500 uusiutuvan energian osuuskuntaa. Näistä Tanskassa on 2100 tuulivoimaosuuskuntaa, ja Saksaankin on perustettu viimeisen 15 vuoden aikana peräti 850 uutta uusiutuvan energian osuuskuntaa. Konsepti ei ole uusi, sillä jo 100 vuotta sitten perustettiin paikallisia sähköosuuskuntia. Yksi moderneista REScoopeista on Bioenergiedorf Oberrosphe Saksassa.

Esitys keskittyi uusiutuvan energian osuuskuntien sosiaaliseen puoleen. Jäseneksi pääsyn pitää olla avointa, toiminnan on oltava autonomista, yleishyödyllistä ja jäsenten kontrollissa eli vaikka isot energiayhtiöt tarjoaisivat rahaa, jäsenillä on oltava päätöksenteon kontrolli eli yli 50 % äänivallasta. Jostain syystä alustaja torjui kaikki osakeyhtiömuotoiset ratkaisut – ehkä poliittisin perustein tai sitten osakeyhtiöön liittyvä voittomotiivi rajaa ne ulos organisoitumismuotona. Refleksiona: keskinäinen yhtiö on yritysmuotona yhtä sosiaalinen kuin osuuskunta,

Tärkeäksi kirjaukseksi otin ylös seuraavan ”Jäsenvaltiot ottakoot huomioon, että tukijärjestelmiä suunnitellessa REC:t spesifioidaan. On sallittava, että ne kilpailevat yhtäläisin ehdoin kuin muut toimijat.”

Uusiutuvan energian yhteisöistä on tehty laki Kreikassa ja hyvin väljä lakiluonnos Liettuassa. Kreikan laki pyrkii määrittelemään mm. mitä uusiutuvia energialähteitä REC voi käyttää, miten sen pitää vähentää konventionalalisten energialähteiden käyttöä ja välittää sähkökulkuneuvoja sekä operoida sähkölatauspisteitä. Toisin sanoen Kreikassa on kaikki energia-alan uudet on puettu uusiutuvan energiayhteisön takkiin. Refleksio: Ehkä näin ajatellaan saatavan maksimimäärä tukia uusiutuvan energian projekteihin? Tai sitten ratkaisu heijastelee Kreikan valtiontalouden tilaa.

Dirk Vansintjan on toimittanut kirjasen ”Mobilising European Citizens to Invest in Sustainable Energy”, joka on erinomainen yhteenveto uusiutuvan energian yhteisöistä. Pääpaino on yhteisöllisessä näkökulmassa.

Toinen keskipäivän esitys koski hollantilaista Esbeek energy cooperativea, jonka perustajaksi oli osunut karismaattinen ja taitava lakimies Wiet van Meel. Esbeekissä oli toteutettu kaikenlaisia EU -hankkeita ja koko pieni kylä oli itsetuntoisesti erikoistunut niihin. Erikoista oli, että luottamus hankkeiden valmisteluun oli niin suurta, että kun energiaosuuskuntaa koottiin, kokosivat kyläläiset yli 3 miljoonan euron rahaston sillä puheella, että energiaosuuskunta maksaa sijoituksen takaisin, kunhan se saadaan toimintaan. Kylässä toimitaan kuten parhaimmissa suomalaisen kylätoiminnan kylissä, mutta kaikki perustuu psykologisesti erityisen taitavaan johtamiseen. Kylä on saanut Hollannin National Village Renewal Prizen. Annetun tiedon mukaan kylässä tehtyjen fyysisten investointien suuruus olisi 50 milj euroa, sisältäen mm. 45 uutta taloa nuorille pareille sekä kylän palvelukeskuksen oston ja remontoinnin. Tähän kuuluu myös kylän uusiutuvan energian tuotanto, jonka lähteinä ovat aurinko, lanta, tuuli ja vesi. Kylässä on paljon juhlia ja kaikki kylässä toimivat 200 yritystä ovat mukana kehittämisessä.

Keskipäivän kolmannen esityksen piti etäyhteydellä kokouspaikalle striimattuna Ulrich Pfeiffer. Aiheena oli jo kerran mainittu Oberrosphe joka lienee katsottu Saksassa yhdeksi bioenergian esimerkkikylistä. Kylä sijaitsee aivan keskellä Saksaa Hessenin osavaltiossa, laajan Burgwald –nimisen metsäalueen ja kulttuurimaiseman rajalla. Kylässä on 830 asukasta ja 240 taloa.

Aloite öljyn ja kaasun korvaamisesta bioenergialla tuli kylän kirkkoherran ja metsänhoitajan keskustelusta vuonna 2005.Se esiteltiin kylläisille samalla tavalla osallistavasti kuin parhaat suomalaiset kylähankkeet. Asiasta tehtiin asiansa osaavassa insinööritoimistossa feasibility study, jonka maksoi seutukunta (Region Burgwald). Tämä toteuttamismahdollisuuden selvitys tuotti tuloksen, että projekti (osuuskuntamuotoinen uusiutuvaan energiaan perustuva kaukolämpöputkisto) oli kannattava, jos saisivat 120 liittyjää. Kyselyn perusteella ilmoittautui 117 liittyjää ja kun hankeen johtaminen jne työryhmät sekä laitoksen pyörittäminen toimivat talkooperiaatteella, katsottiin hanke mahdolliseksi toteuttaa. Nykyään jäseniä/liittyjiä on jo 128 kpl. Hankkeella on 3 hengen hoitokunta ja 9 hengen hallitus. Mahdollisuus liittyä on koko ajan avoin. Investoinnin kokonaisarvo oli 3,1 milj euroa, josta 2,1 pankkilainaa.

Hankkeelle oli onnenpotku, että eräs seudun maanviljelijä investoi sähköntuotantoon, jonka sivutuotteena syntyvä lämpö johdetaan (s.o. myydään) kylän kaukolämpöverkostoon. Näin yleishyödyllinen ja yksityinen liiketoiminta tukevat toisiaan. Kaikilla osuuskunnan laitosten katoilla on sähköpaneelit, ilmeisesti antamaan esimerkkiä yksityistalouksiin.

Bioenergiaan perustuva kylän kaukolämpö eliminoi 300 000 litraa lämmitysöljyä eli poistaa päästöjä 900 000 kg CO2.

Kylän osuuskunta on ollut perustamassa Marburgin alueelle 7 tuotanto-osuuskunnan yhteistä toisen asteen osuuskuntaa, jonka tarkoituksena on tuottaa yhteisesti ”bioenergiapalveluja”: esimerkiksi ostaa haketta keskitetysti, käyttää yhteisiä laitteita, huolehtii yhteisesti tuhkan sijoittamisesta ja yleensä jakaa toisilleen saatua tietoa ja kokemuksia.

Keskipäivän neljännestä esityksestä vastasi Nicolas Desruelles (suomalaista brute-englantia huonompaa englantia), joka toimii Bretagnessa ”kylien maaseudun kansalaisenergian liiton” aktiivina. Esitys lähti kansalaisten perustamien uusiutuvan energian osuuskuntien hyödyistä, jotka vielä kerran kerraten ovat: paikallinen päätösvalta, ei-keinotteluluontoinen pitkän ajan kestävä kehitys, laaja osallisuus sekä edelläkäymisen pedagogiset hyödyt EU:n laajassa energiatransitiossa.

Esitys perustui pitkälle tarkkoihin aikajanoihin, jotka kuvasivat milloin mikäkin asia projektin ylösnostossa ja sen toteuttamisessa on tehty. Näissä aikajanoissa oli esityksen ydin. Citizen ECCOs in Pays de Vilaine käsittää 12 tuulimyllyä, 26 pienvoimalaa, yli 200 kW aurinkovoimaa ja yksi saha kattaen yhteensä 20 000 ihmisen sähkön tarpeen. Tällaisten investointien kokonaissumma Ranskassa ilmoitettiin olevan 42 milj euroa.

Kyläläisten osuuskunnat, jotka ovat liitossa mukana painottuvat Bretagneen ja Ranskan alpeille eli uusiutuva energia on rannikon tuulta ja vuoriston vesivoimaa. Vähiten näöitä osuuskuntia on Pariisin ympäristössä. Koska nämä osuuskunnat ovat energiantuotanto-osuuskuntia niille tärkeitä asioita ovat laillinen sähköverkkoon pääsy, ja pääsyn hinta sekä syöttötariffit. Esitys päätyi vaatimaan kansallisen lainsäädännön tulkintoja vastaamaan EU direktiivejä eli varsin suuomalainen loppunäköala.

Ranskalaisessa esityksessä todettiin riskiksi, että Ranska määrittäisi TEC:t vain joukkorahoituksella perustetuiksi yksiköiksi, jolloin yhtiömuoto ei olisi luvallista.

Ryhmätöitä, purkua ja ohjelmallisia havaintoja

Meetingin kolmas jakso oli ryhmätöitä ja niiden purkua. Kokemukset eri maiden edustajilla oli hyvin erilaisia. Mahdollisia esteitä olivat mm. kansallinen lainsäädäntö, hyvien johtajien saatavuus, riskien jako, suurten yhtiöiden vastatoimet, maatalouden ja energiayritysten väliin vedetty keinotekoinen raja, energiaverotuksen kaksinkertaisuus myydessä ja ostaessa (jos ei sovelleta nettomittarointia), se että julkinen tuki on ensimmäisille hyvin runsasta mutta hupenee seuraavan aallon aloittaessa jne. Todettiin, että moni taho rahoittaa kehittämistä ja investointeja, mutta ei edeltäviä vaiheita. Tälle näkökohdalle keksittiin termi: ”money upfront” –raha.

Joillakin mailla oli yritystä tarjota RECien herättämiseen ja perustamiseen uusia ns. välittäjäorganisaatioita. Tällaisia olivat mm. Belgian kansanvalistus ryhmät Licht-Gruppen sekä jotkut maaseudun kehitystä ja kulttuuriperintöä eri maissa ajavat järjestöt, esimerkiski Skotlannin Community for Future. Kataloniassa Leaderit rahoittavat toimistoja, jotka tekevät uusiutuvan energian valistustyötä ja pyrkivät nostattamaan hankkeita. Suomalaisten hyvin julkituoma kanta oli, että Leader –järjestelmä on tässäkin paras ohjelmallinen työkalu. Ongelma on, että kaikissa jäsenmaissa Leader –toiminta ei ole vahvaa.

Viimeisenä ja epäselvästi purettuna aiheena oli meetingissä mukana olleiden virkamiesten koe hahmotella edellisissä ryhmätöissä purettujen paikalliskehittäjien kokemusten ohjelmaperiaatteiksi. Tästä vaiheesta jäi jäljelle vain muistiinpanojen:

-järjestelmän yksinkertaisuus (simpification)

-targettien yhdensuuntaisuus suhteessa Green Dealiin

-ei (ideologista) ilmastopuhetta , vaan kommunikaatiota mahdollisuuksista

-eri alueilla pitäisi olla tutkimusta energian hinnoista, johon uusiutuvaa verrataan

-”state regulation” oltava kunnossa eli REDII:n ja uuden Sähkömarkkinadirektiivin mukainen. Sana on ”enabling” eli mahdollistava.

Lopuksi. Paikalla olleet kokeneet konkarit luonnehtivat tilaisuutta keskimääräistä paremmaksi EU-meetingiksi. Suomalaisista olivat paikalla Juuso Kalliokoski, Marko Mäki-Hakola, Kari Kylkilahti, Juha Kuisma sekä eräs EU -hallinnossa työskentelevä, jonka nimeä en tullut kirjanneeksi muistiin.

Loppurefleksiona voi todeta, että direktiivit (REDII ja uusi sähkömarkkina-direktiivi) mahdollistavat monenlaisia fiksuja kansallisia ratkaisuja eivätkä estä sellaisia. Jos REC:eille esteitä keksitään, ne löytyvät muusta EU –lainsäädännöstä. EU on siirtymässä energiatehokkuuden lisäämisen painotuksesta uusiutuvan energian voimakkaampaan edistämiseen. En vaatisi esim REC:eiltä pitäytymistä osuuskuntamuotoon saati joukkorahoitusvelvoitetta, vaan osuuskuntien lisäksi muutkin yritysmuodot saisivat olla mahdollisia, kunhan päätösvalta on selvästi paikallisissa käsissä ja tarkoituksena on palvella jäseniä eikä tavoitella voittoa. Terminologisesti käyttäisin väljempää ja kunnianhimoisempaa termiä ”energiatransitio” enkä suomalaisittain toisinaan käytettyä latteaa termiä ”energiasiirtymä”.

Jäseniään palveleva, ns. suljetun sähköverkon saareke sekä ns. energiasymbioosi tulisi mainita mahdollisina ja toivottavina uusiutuvan energian yhteisöjen muotoina kun lainsäädäntöä tarkistetaan uusien direktiivien mukaiseksi.

Muokkauspäivämäärä: 18.4.2021
Teksti: Juha Kuisma