Lippispäinen mies seisoo muistilehtiö kädessään kosteikon äärellä ja tekee muistiinpanoja

Pien-Saimaa puhdistuu lujalla yhteisellä tahdolla - nyt voidaan koota pitkäjänteisen yhteistyön vaikutuksia

1980-luvun puolivälissä luonnon kyky käsitellä Pien-Saimaassa vuosikymmenten aikana tapahtuneita muutoksia tuli päätepisteeseen. Se oli käännekohta, jolloin vesistön tila alkoi heiketä. Talvella 2008-2009 sinilevät ryöpsähtivät järvessä valloilleen, mikä käynnisti laaja-alaisen ja yhä jatkuvan Pien-Saimaan kunnostamisen.

Työtä on toteutettu lukuisin hankkein, joita on rahoitettu useista eri lähteistä, suurelta osin Euroopan maaseuturahastosta (Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen ja Leader Länsi-Saimaan kautta) sekä Euroopan aluekehitysrahastosta.

Pien-Saimaan kunnostamiseen ovat osallistuneet ja sitoutuneet monet eri tahot, kuten Lappeenrannan seudun ympäristötoimi, Pien-Saimaan suojeluyhdistys, Saimaan vesiensuojeluyhdistys, Läntisen Pien-Saimaan kalastusalue ja osakaskunnat, rantakunnat, maanomistajat, maanviljelijät, asukkaat ja mökkeilijät.

- Alusta lähtien oli selvää, että kaikki pelaavat samaan maaliin, iloitsee Lappeenrannan seudun ympäristötoimen projektikoordinaattori Raija Aura.

Työtä yhteisen vesistön hyväksi on jatkunut nyt yli kymmenen vuotta. On tehty tutkimuksia, suunnitelmia ja seurantaa, rakennettu sata kosteikkoa tai muuta vesiensuojelurakennetta, hoitokalastettu, käynnistetty Kivisalmen pumppaamo, valistettu ja koulutettu - muun muassa.

- Kun Kivisalmen pumppaamo lähti käyntiin, vaikutukset näkyivät heti, Aura kertoo.

Vedenlaadun kehityssuunta on kääntynyt parempaan päin, ravinnepitoisuudet ovat alentuneet ja leväkukinnat vähentyneet. Vesi on myös kirkastunut ihan silminnähden.

Vihreätakkinen nainen hymyilee vesistön äärellä.
Kuva1: Raija Aura on ollut Pien-Saimaan kunnostustoimenpiteissä mukana heti niiden käynnistyttyä vuodesta 2009 saakka. Taustalla näkyy Kivisalmen pumppaamo. Kuvaaja: Saija Räty

Hankkeilla on ollut monipuolisia vaikutuksia

Pien-Saimaan tilan koheneminen on tietenkin parasta, mitä vuosien pitkäjänteisellä kunnostamisella on saatu aikaan. Työllä on ollut myös muita myönteisiä vaikutuksia.

- Pien-Saimaan kunnolla on hirvittävän suuri vaikutus alueen imagoon ja vetovoimaan, pohtii Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen vesistöpäällikkö Visa Niittyniemi.

Samaa mieltä on Taipalsaaren kunnan maaseutusihteeri Juha Tielinen.

- Matkailu on yksi ala, joka on hyötynyt paremmasta vedenlaadusta ja esimerkiksi kosteikoille rakennetuista retkikohteista. Myös investointihalukkuus on varmasti kasvanut. Kun on nähty, että vedenlaatu paranee, investoidaan helpommin esimerkiksi vapaa-ajan asuntoihin, hän sanoo.

Veden äärellä sijaitsevan laavun ympärille on kokoontunut iso joukko ihmisiä
Nuorajärven kosteikko Lemillä on myös retkeilypaikka. Alueella on komea lintutorni ja laavu evästelyä varten. Kuvaaja: Saija Räty

Hankkeiden vaikutuksesta on syntynyt jopa uusia innovaatioita. Keskeisin yhteistyökumppani uusien kunnostusmenetelmien ja laitteiden kehitystyössä on ollut LUT-yliopisto.

- Kivisalmen pumppukin on ihan uusi innovaatio, jota hyödynnetään myös Koneenselän hapetuslautalla, Aura huomauttaa.

Yliopiston kehittämä pumppu on neljä kertaa tehokkaampi kuin kaupalliset vaihtoehdot. LUT ja Lappeenrannan seudun ympäristötoimi saivat lupaavia tuloksia myös kenttäkokeessa, jossa testattiin EM-mutapallojen käyttöä hulevesikosteikon toiminnan tehostamisessa.

Yhteistyö on onnistunut yli odotusten

Ei ole itsestään selvää, että laaja-alainen yhteistyö vesistön kunnostamiseksi onnistuu niin hyvin kuin Pien-Saimaan kohdalla on tapahtunut. Miksi tässä sitten on onnistuttu niin hyvin?

- Pien-Saimaan alueen maanomistajilla on usein oma ranta. Kun talo on järven rannalla, on suurempi motivaatio pitää järvi puhtaana, uskoo Lappeenrannan seudun ympäristötoimen kosteikkoasiamies Antti Happonen.

Vesistökunnostaminen hanketoimintana ei ollut alueen maanomistajille ja ranta-asukkaille ihan uusi asia, kun Pien-Saimaan pelastustoimet polkaistiin voimalla käyntiin vuonna 2009.

- 2000-luvun taitteessa oli Maavesi-hanke. Vaikka toteutus oli pienimuotoista, se osaltaan muokkasi ihmisten ajatusmaailmaa ja pohjusti uusia hankkeita, Juha Tielinen arvioi.

Yhteistyön onnistumiseen ja eri toimijoiden sitoutumiseen on vaikuttanut varmasti myös se, että hankkeissa ei lähdetty etsimään syyllisiä järven huonoon kuntoon, vaan katsottiin eteenpäin ja etsittiin ratkaisuja Pien-Saimaan pelastamiseksi. Yksi onnistunut toimenpide on poikinut muita ja saanut lisää innostuneita ihmisiä mukaan.

- Jossain vaiheessa tuli jopa kilpailua, että kenellä maanomistajalla on eniten kosteikkoja, muistelee luomuviljelijä Marko Suutari.

Kiitosta ovat saaneet myös aktiivinen tiedotus sekä Antti Happosen myyntimiehen taidot, joita on tarvittu, kun kosteikkojen ja muiden vesiensuojelurakenteiden perustamisesta on neuvoteltu maanomistajien kanssa.

- Antin puheenlahjat saivat varmaan maanomistajat liikkeelle, Suutari hymyilee.

Kunnostustöissä on opittu uudenlaisia toimintatapoja ja kaivinkoneurakoitsijat ovat saaneet uutta oppia kosteikkorakentamisesta.

- Kuntalaisten aktiivisuus on positiivinen asia ja yhteisöllisyyden kasvu Taipalsaarella merkittävää, Tielinen huomauttaa.

Kosteikot laavuineen ja retkipolkuineen ovat hankkeiden näkyviä tuloksia, joiden rakentamisessa talkootyö on ollut suuressa roolissa.

Aktiivisuus on levinnyt naapurijärvienkin rannoille. Esimerkiksi Lemin Kivijärvellä on toteutettu Kuuksenenselän vedenlaadun parantamiseen tähtääviä hankkeita vuodesta 2016 saakka.

Kosteikko
Nuorajärven kosteikko Lemillä on myös retkeilypaikka. Alueella on komea lintutorni ja laavu evästelyä varten. Kuvaaja: Saija Räty

Työ jatkuu

Vaikka Pien-Saimaan kunnostuksessa on päästy hyviin tuloksiin, työtä on jatkettava väsymättä.

- Jos nukahtaa, huonosti käy, Visa Niittyniemi summaa.

Lämpimät, lumettomat talvet lisäävät valumia ja kosteikot täytyy huoltaa tietyin väliajoin, jotta ne pystyvät toimimaan jatkossakin valumavesien suodattimina. Parhaillaan käynnissä olevassa Pisara+ -hankkeessa yhtenä vahvana teemana on juuri kosteikkojen hoito.

Tehtävää riittäisi myös roskakalojen kalastuksessa.

- Pohjaa pöllyttävä särki ja salakka pitäisi saada pois ja hyötykäyttöön, Raija Aura miettii.

Pääkuva: Antti Happonen on tullut kosteikkorakentamisen myötä tutuksi lukuisille Pien-Saimaan alueen maanomistajille. Kuvaaja: Jyrki Vesa / ©maaseutuverkosto

Lähteitä: Yhteenvetoraportti Pien-Saimaan kunnostuksesta 2009-2018 ja veden laadusta 1987-2018 (linkki), piensaimaa.fi

Lappeenrannan seudun ympäristötoimi: PISA esiselvityshanke 118 900 € (EU:n maaseuturahasto), PIEN3D 200 000 € (Euroopan aluekehitysrahasto EAKR), PISA2013 505 300 € (EU:n maaseuturahasto), TOTSU 169 000 € (EU:n maaseuturahasto), Kivisalmen pumppaamon rakentaminen 1,3 milj. € (EAKR + kunnat), Pisara 531 319 € (EU:n maaseuturahasto), PISARA+ 300 000 € (EU:n maaseuturahasto)

Muita hanketoteuttajia: KALAPISA 2017 315 000 € (Läntisen Pien-Saimaan kalastusalue, rahoitus EAKR), KALAPISA 2017 jatko (Läntisen Pien-Saimaan kalastusalue, rah. Säästöpankkisäätiö ja osakaskunnat), Kosteikkoasiamies-hanke 127 000 € (Pien-Saimaan suojeluyhdistys ry, rah. Leader / EU:n maaseuturahasto), PUSA 138 500 € (Pien-Saimaan suojeluyhdistys ry, rah. Leader / EU:n maaseuturahasto), JÄSSI jätevesihanke (Saimaan vesiensuojeluyhdistys, rah. ympäristöministeriö)

Muokkauspäivämäärä: 19.5.2021
Teksti: Saija Räty, tiedottaja, KaakonKantri

Tämä on karuselli, jossa on artikkeleita. Navigoi edellisen ja seuraavan painikkeen avulla.