Mitkä asiat edistävät ja estävät järjestötoimijoiden kansainvälistymistä?

Mitkä asiat edistävät ja estävät järjestötoimijoiden kansainvälistymistä?

Järjestötoimijoiden kansainvälistymistä edistää se, että toimijalla on vahva ajatus edistämästään asiasta ja halukkuus kansainvälistyä. Kielitaito ja kiinnostus kulttuureihin edistävät yhteistyötä.

Jos järjestö näkee kansainvälistymisen mahdollisuutena, silloin on mahdollista syventää ja laajentaa omaa tekemistä. Hankkeen kautta omaa osaamistaan voi jakaa kumppaneille ja toisaalta voi saada muilta tekijöiltä lisää tietoa ja taitoa omaan tekemiseensä. Esimerkiksi Kainuussa järjestetään vuosittain isoja tapahtumia laajan vapaaehtoistyöntekijämäärän tukemana. Tällaisia tapahtumia ovat vaikkapa Kainuun Rastiviikko ja Runoviikko. Ne ovat kansallisesti tärkeitä tapahtumia, mutta jos niitä haluttaisiin laajentaa kansainvälisesti, eurooppalainen, verkostomainen kehittämistyö tarjoaisi laajentumiseen oivia mahdollisuuksia.

Haasteena järjestötoimijoiden kansainvälistymisessä on esimerkiksi se, että organisaatiot ovat usein niin keveitä, ettei perustehtävän hoitamisen ohessa ole mahdollista irrottautua hankesuunnitteluun. Vapaaehtoisilla ei ole välttämättä aikaa toimia organisaation työntekijöiden tukena hankesuunnittelussa. Myös hankekirjoittamisosaamista tulisi vahvistaa. Loogisen viitekehyksen käyttäminen hankkeen suunnittelun tukena vaatii perehtymistä ja analyysiä. Vasta sen jälkeen päästään kokoamaan suunnitelmaa ja pohtimaan kumppaneiden työnjakoa.

Kainuussa kansainvälistymisen tukea järjestötoimijoille lähdettiin tukemaan vuonna 2017 monen tahon yhteisellä hankkeella, jonka tavoitteena oli kansainvälisen projektiosaamisen kehittäminen. Tarve hankkeelle nousi Kainuun Leadereilta. Elävä Kainuu- ja Oulujärvi Leader näkivät molemmat tarpeelliseksi kehittää pienten järjestöjen hankeosaamista alueellaan. Kainuun liitto lähti rahoittamaan hanketta, ja koordinoivaksi tahoksi ryhtyi Aikuis- ja täydennyskoulutuspalvelut AIKOPA, joka on Oulun yliopiston ja Kajaanin ammattikorkeakoulun yhteinen yksikkö. Mukana verkostossa olivat myös Kainuun Etu ja Itä- ja Pohjois-Suomen EU-toimisto.

Hanke alkoi seminaarilla, jossa kerrottiin laajasti EU:n rahoitusmahdollisuuksista eli välitettiin tietoa siitä, millaisia rahoituslähteitä on käytettävissä. Sen jälkeen järjestettiin kuusi työpajaa, jotka olivat kaikille järjestötoimijoille avoimia. Työpajoissa Päivi Korhonen Project Development Group Europesta valmensi ja auttoi osallistujia loogisen viitekehyksen käyttämisessä. Lisäksi hankekohtaisesti oli tarjolla valmennusta.

Lopputuloksena yksi hanke saatiin hakuun asti. Toinen oli myös kirjoittamista vaille pohjustettuna ja siitä tehtiin laaja toimintaympäristön ja -edellytysten analyysi. Sen jälkeen eteneminen pysähtyi toteuttavan tahon resurssipulaan. Yhteenvetona voidaan todeta, että jos ja kun kansainvälistä hanketta aletaan valmistella, siihen pitää varata aikaa. Toteuttamisvaiheessa kiitos seisoo jo siinä, että kehittämisen ikkunoita avautuu toisten toimintaan tutustumisen kautta. Hankkeen toteuttajien ajatus on, että vielä tehokkaammin järjestöjen kansainvälistymistä voisi tukea palkkaamalla yhteisen koordinaattorin, joka voisi pitkäjänteisesti tukea hankkeiden valmistelua ja hakemista.

Lisätietoa Kansainvälinen projektikehittäminen Kainuussa -hankkeesta

Pääkuvassa Tuula Haverinen ja Anastasia McAvennie iloitsevat, kun pääsevät esittelemään hankkeensa AIKOPAn Kaisa Merilahdelle ja Elävä Kainuu -Leader-ryhmän Pirjo Heikkiselle.

Teksti: Hannu Tikkanen, Aikuis- ja täydennyskoulutuspalvelut AIKOPA, Oulun Yliopisto ja Kajaanin ammattikorkeakoulu
Kuvat: Hannu Tikkanen