Kuva valuma-aluetyöpajasta. Kuvassa viisi henkilöä ja post-it-lappuja.

Maatalouden ympäristötiedon vaihtopäivät ympäristöasiantuntijan silmin

Maatalouden ympäristötiedon vaihtopäivät kokosi maatalouden ympäristötekojen parissa toimivat Tampereelle 26.-27.10.2022. Miltä tilaisuus näytti ympäristöasiantuntija Essi Hillgrenin silmin?

Maatalouden ympäristötiedon vaihtopäivillä Tampereella 26.10.2022 järjestettiin erilaisia työpajoja liittyen maatalouden ympäristöasioihin. Yhtenä teemana oli maatalous ja vesistöt. Kutsuimme osallistujat vaihtamaan tietoa, ajatuksia, näkemyksiä ja oppimaan miten vesi ja vesistöt liittyvät maatalouteen ja miten vesiä tulisi hallita sekä maatalouden että vesistöjen edun mukaisesti. Työpajaan osallistui monipuolinen joukko maataloustoimijoita, viranomaisia ja asiantuntijoita. Maanviljelijöiden ääni jäi valitettavan vähäiseksi, mutta maatalousneuvojat toivat keskusteluun sekä neuvojan että maanviljelijän näkökulmaa.

Kuva Maatalous ja vesistöt -työpajasta.
Maatalous ja vesistöt -työpajassa keskusteltiin siitä, miten vesiä tulisi hallita sekä maatalouden että vesistöjen edun mukaisesti. Työpajan toteutuksessa olivat mukana myös Anne-Mari Rytkönen (MMM), Eeva Nuotio (EPOELY), Henri Vaarala (POPELY) ja Pasi Valkama (SYKE).

Keskusteluissa nousi esille toistuvasti tarve vesiensuojelutoimenpiteiden ja vesienhallinnan konkreettisten hyötyjen läpinäkyvään osoittamiseen niin pelloille, lähivesistöille kuin viljelijän kukkarollekin. Työpajan osallistujien näkemyksen mukaan maataloustoimijat tarvitsevat enemmän tietoa vesirakenteista, niiden käyttötarkoituksesta ja vaikutuksista. Paras tapa tuottaa tätä tietoa on esitellä esimerkkikohteita, osoittaa vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutusten tehoa seurantatiedon avulla ja tuoda uutta tutkimustietoa viljelijöille sopivalla tavalla esille.

Keskusteluissa nousi esille toistuvasti tarve vesiensuojelutoimenpiteiden ja vesienhallinnan konkreettisten hyötyjen läpinäkyvään osoittamiseen niin pelloille, lähivesistöille kuin viljelijän kukkarollekin.

Neuvojat nousivat keskustelujen perusteella merkittävään rooliin, kun tutkimustietoa tai kokemuksia erilaisista toimenpiteistä halutaan tuoda viljelijöiden tietoon ja hyödynnettäväksi. Tämä edellyttää neuvojien kouluttamista vesiensuojeluun ja vesienhallintaan. Neuvojien lisäksi tulee löytää myös muita reittejä tavoittaa viljelijät. Tehokkaaksi keinoksi on todettu viljelijältä viljelijälle välittyvä tieto ja heidän käytännön kokemuksensa. Siksi tarvitaan vielä enemmän rohkeita edelläkävijöitä, jotka kokeilevat erilaisia keinoja hallita vettä pelloissa ja valuma-alueella. Rohkeiden uusien kokeilujen lisäksi on tärkeää yhä enemmän ottaa käyttöön perinteisiä, mutta toimiviksi havaittuja keinoja hallita vettä ja ravinteiden kulkua.

Tehokkaaksi keinoksi on todettu viljelijältä viljelijälle välittyvä tieto ja heidän käytännön kokemuksensa. Siksi tarvitaan vielä enemmän rohkeita edelläkävijöitä, jotka kokeilevat erilaisia keinoja hallita vettä pelloissa ja valuma-alueella.

Keskusteluissa toistuvaksi teemaksi nousi myös vesienhallinnan parissa työskentelevien osaajapula. Tarvitaan selkeästi lisää tietoa ja taitoa valuma-aluelähtöisen vesienhallinnan, vesistökunnostusten ja luonnonmukaisen vesirakentamisen suunnitteluun ja urakoiden toteutukseen sekä vesirakenteiden, kuten kosteikoiden tai kaksitasouomien ylläpitoon ja hoitoon.

Maataloustoimijoiden ymmärrystä valuma-alueista tulee lisätä, sillä valuma-alueiden ja niillä tapahtuvan toiminnan vaikutusten laajuus tulee usein yllätyksenä. Tietoa tulee lisätä veden liikkeestä metsissä, pelloilla, uomissa ja siitä, miten se päätyy lopulta vesistöihin ja mitä sen mukana kulkeutuu. Yhä enemmän tulisi keskittyä estämään kuormituksen liikkeellelähtö vesien mukana pelloilta tai metsistä, ei ainoastaan kuormituksen kiinnisaamiseen ennen sen päätymistä vesistöihin.

Kuva Maatalous ja vesistöt -työpajan materiaaleista.
Työpajassa keskusteltiin myös valuma-alueiden merkityksestä.

Viljelijöille tulee osoittaa mitä hyötyä vesiensuojelusta ja vesienhallinnasta on heille ja ympäristölle. Hyvä lähtökohta tarkastelulle on maaperän kunto, veden vaikutus maaperään ja miten kasvukunto vaikuttaa pellon vesitalouteen. Seurantatietoja tulisi tuottaa enemmän, sillä maanomistajat haluavat nähdä toimenpiteiden todennetun vaikutuksen. Seurantatietojen kerääminen on tärkeää myös tulevien toimien kehittämisen kannalta, kun pystytään vertailemaan eri toimenpiteiden vaikutuksia erityyppisillä kohteilla ja valuma-alueilla. Seurantatietojen lisäksi hyötyjä voisi osoittaa esittämällä vesienhallinta- ja vesiensuojelutoimenpiteiden hyödyt euroina: paljonko rahaa valuu ravinteiden mukana pellolta vesistöihin ja paljonko maksaa kunnostustoimenpiteet ja vesienhoitotoimenpiteet, jotta ravinteet saadaan vesistöistä pois. Kuitenkaan ketään syyllistämättä, viestintä tulee kääntää positiiviseksi. Viljelijät ovat tärkeässä roolissa vesin tilan ratkaisijoina.

Viljelijät ovat tärkeässä roolissa vesin tilan ratkaisijoina.

Kipsi, kuitu ja rakennekalkki pitävät huolta maan kasvukunnosta. Samalla ne auttavat suojelemaan vesistöjä. Maanparannusaineet tukevat maan rakenteen hoitoa. Ne vähentävät maa-aineksen ja ravinteiden karkaamista pelloilta. Maanparannusaineet auttavat myös sopeutumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ääri-ilmiöihin, kuten kuivuuteen ja rankkasateisiin.

Kipsin, rakennekalkin ja kuidun käytöstä maatalouden vesiensuojelussa kaivataan lisää tutkimustietoa, esimerkiksi toistuvan käytön sekä pitkän aikavälin vaikutuksista maaperään, vesistöihin ja satotasoihin. Lisäksi tulisi saada enemmän tietoa käsittelyn vaikutusten kestosta, eli kuinka usein käsittely tulee uusia. Työpajoissa nähtiin tärkeänä, että maanparannusaineiden hyödyt viljelijälle tulisi osoittaa myös euromäärinä eli paljonko menetetään rahaa, kun ravinteita karkaa pelloista ilman parannusaineita tai toisaalta, kuinka paljon säästetään niitä käytettäessä. Viljelijäkokemukset ja viljelijältä viljelijälle välittyvä tieto ovat tehokas keino edistää kipsin, rakennekalkin ja kuidun hyödyntämistä. Nykytilanteessa nähtiin myös tärkeänä, että viljelijälle annetaan aikaa pohtia, missä vaiheessa viljelykiertoa maanparannusaineiden käyttö sopii juuri heidän pelloilleen.

Työpajoissa nähtiin tärkeänä, että maanparannusaineiden hyödyt viljelijälle tulisi osoittaa myös euromäärinä eli paljonko menetetään rahaa, kun ravinteita karkaa pelloista ilman parannusaineita tai toisaalta, kuinka paljon säästetään niitä käytettäessä.

On selvää, että ravinteita ja kiintoainesta päätyy maa- ja metsätalouden toimien takia maaperästä vesistöön kaikista tämän estämiseksi kaavailluista toimista huolimatta, eikä kuormitusta koskaan saada kokonaan kuriin. Tällöin vesiensuojelun työkalupakista otetaan mukaan ne keinot, joilla pyritään pidättämään ja poistamaan kuormitustekijöitä itse vesistöissä. Tässä hyviä keinoja ovat luonnonmukaiset vesienhallinnan ratkaisut, kuten kaksitasouomat ja kosteikot. Niistä tarvitaan esimerkkikohteita ja tutkimustietoa niiden toimivuudesta. Luonnonmukaisen vesirakentamisen hyötyjä tulee korostaa, eli niiden avulla vähennetään kuormituksen lisäksi tulvahaittoja ja kuivina aikoina parannetaan veden riittävyyttä.

Siirtymä niin sanotuista perinteisistä toimenpiteistä luonnonmukaiseen vesirakentamiseen tarvitsee paremmat taloudelliset porkkanat, eli luonnonmukaisten menetelmien toteuttamisen tulisi olla kannattavampaa kuin perinteisten toimenpiteiden, jotka eivät lisää luonnon monimuotoisuutta tai vähennä eroosiota ja kuormitusta. Maanomistajilla on usein huoli mahdollisista lisäkustannuksista, pelto- tai metsäpinta-alan menetyksestä, tulonmenetyksestä. Lisäksi tiukat tukiehdot pelottavat. Viestintä ja tiedon tuottaminen ovat siis merkittävässä asemassa myös luonnonmukaisen vesirakentamisen edistämisessä. Tarvitaan rohkeutta siirtyä uusiin toimintatapoihin.

Viestintä ja tiedon tuottaminen ovat siis merkittävässä asemassa myös luonnonmukaisen vesirakentamisen edistämisessä.

Valuma-aluelähtöisyydestä keskusteltaessa esiin nousi koordinaation kehittämisen tarve. Jotta valuma-aluelähtöinen vesienhallinta ja vesiensuojelu harppaavat eteenpäin, tarvitaan lisää alueellista koordinointia ja toimijoiden aktivointia, kannustamista ja ohjaamista. Pienelläkin valuma-alueella voi olla useita maanomistajia, joka hankaloittaa valuma-aluetason toimenpiteitä. Jonkun tulisi koordinoida työtä, pitää yhteyttä maanomistajiin, kannustaa yhteistyöhön ja tarvittaessa ratkoa ristiriitoja. Sen lisäksi, että rahoitus on pirstaloitunut, myös alueet ovat pirstaloituneet eri maankäytönmuotoihin, eri omistajille ja eri hallinnollisiin alueisiin. Valuma-alueet eivät noudata näitä rajoja, jonka vuoksi yhteistyö ja koordinaatio ovat ehdottoman tärkeitä valuma-aluelähtöisissä toimenpiteissä.

Valuma-aluelähtöiset toimenpiteet edellyttävät kärsivällisyyttä ja pitkäjänteistä työskentelyä, sillä alueen toimijoiden aktivointi, yhteisen tahtotilan löytyminen, koordinaation kehittyminen, rahoituksen järjestäminen, valuma-aluesuunnitelman tekeminen, toimenpiteiden valinta ja suunnittelu sekä niiden konkreettinen toteuttaminen vievät usein useamman vuoden. Toisaalta valuma-alueella tehtävien toimenpiteiden vaikutukset ovat pitkäkestoisemmat ja oikein toteutettuna tehokkaammat kuin monissa vesistöissä tehtävissä toimenpiteissä.

Valuma-aluelähtöiset toimenpiteet edellyttävät kärsivällisyyttä ja pitkäjänteistä työskentelyä.

Aina puhutaan rahasta, niin myös vesien tilan yhteydessä. Tieto rahoituksista koetaan epäselväksi ja tieto on hajallaan. Rahoituksen tehokkaampaan hyödyntämiseen viljelijät tarvitsevat enemmän tukea, selkeitä ohjeita ja houkuttelevia porkkanoita. Ylipäätään rahaa tulee ohjata riittävästi ympäristöön ja vesien tilaa parantaviin toimenpiteisiin. Näin asenne ympäristöasioita kohtaan muuttuu, sillä eihän turhanpäiväiseen hömpötykseen ohjata suuria määriä rahaa. Raha tekee vesiensuojelusta tärkeän ja uskottava asian. Money talks!

Rahoituksen tehokkaampaan hyödyntämiseen viljelijät tarvitsevat enemmän tukea, selkeitä ohjeita ja houkuttelevia porkkanoita.
Kuva, jossa kerrotaan faktioja valuma-alueista.
Muokkauspäivämäärä: 1.12.2022
Teksti: Essi Hillgren, ympäristöasiantuntija, Varsinais-Suomen ELY-keskus