Loikka yli etaisyyksien kylaparlamentti

Loikka yli etäisyyksien

Korona-aika sen sitten sinetöi - nimittäin vääjäämättömästi edessä lymyilleen digiloikan, joka Lapin kylienkin lopulta täytyi ottaa. Maailmanlaajuinen pandemia rantautui myös Lappiin keväällä 2020 tuoden mukanaan kaikenlaisia haasteita ja yllättäviä onnistumisia.

Kun valtioneuvosto pisti tapahtumat - tai oikeastaan ihmiskontaktit - käytännössä pannaan 12. maaliskuuta, syntyi siitä monenlaista kiusaa myös maaseutumme kyliin. Mitenkäs nyt käy kaikkien kyläyhdistyksen ja hankkeiden suunnittelemien tapahtumien? Oli pilkkikisaa, pihatalkoita, kylätalon remonttia, hankkeen järjestämiä aktivointitilaisuuksia, pari koulutustakin tiedossa sekä kesällä piti järjestää tanssit. Niin ja yhdistyksen vuosikokous, sekin oli kalenterissa keväällä. Vaan eipä ole enää. Eihän sitä nyt voi, kun ei kerta kasvotusten pääse saman katon alle, eihän?

Voihan!

Olen saanut ilokseni huomata, ettei Lapissa ole pistetty päätä pensaaseen ja hautauduttu oman kodin nurkkaan odottamaan, että pandemia ja sen mukanaan tuomat rajoitukset menevät ohitse ja elämä voi taas ”normaalisti” jatkua. On tartuttu tuumasta toimeen ja nautittu kovan työn hedelmistä - nimittäin toimivista ja nopeista valokuituyhteyksistä, joita on rakennettu useaan kylään ympäri Lapin. Ei paljon kamerayhteys pätki tai livestreamit jää latautumatta, kun kylään tulee valokuitu! Iloinen olen ollut myös siitä faktasta, että vanhempikin väestö on uskaltautunut linjoille Skype-, Teams-, Google Meet- ja Zoom-tapaamisiin ilman sen suurempia kommervenkkeja. Apua ja tukea on ollut tarjolla, joten toistaiseksi etäily on sujunut kyläläisiltäkin hyvin.

Mitä siellä kylissä on sitten tänä keväänä puuhattu? Useat tapaamiset ja isommatkin tapahtumat on siirretty suosiolla internetin välityksellä toteutettaviksi. Lappilaiset kylät ovat kahvitelleet kyläasiamiehen johdolla etänä. Allekirjoittanutkin sai olla mukana 12. toukokuuta etäkyläkahveilla, joilla pohdittiin muun muassa kyläyhdistysten taloudellista pärjäämistä - mistä tuloja, kun ei saa järjestää tapahtumia tai kylätaloja ei juuri nyt vuokraa kukaan? Huolenaiheet ovat todellisia, mutta niin ovat onnistumisetkin: kyläyhdistyksien hallitukset ovat kokoustaneet sujuvasti WhatsAppin välityksellä ja paraikaa suunnitellaan sisältöjä Suomen suurimpaan verkossa toteutettavaan maaseututapahtumaan eli 13.6. pidettävään Avoimet kylät -tapahtumaan. Lapin kylistä luvassa on tuona päivänä kenties runonlausuntaa, lauluesityksiä, kyläpodcasteja ja muita kekseliäitä sisältöjä.

Tältä näyttää Lapin keinon viestintäkoordinaattorin etätyöpiste.
Tältä näyttää Lapin keinon viestintäkoordinaattorin etätyöpiste.


Unohtaa ei sovi myöskään niitä tuhansia lappilaisia, jotka ovat vetäytyneet hallituksen ohjeistuksen mukaisesti maaliskuun puolivälistä alkaen koteihinsa etätöihin. Itsekin kirjoitan tätä blogikirjoitus omalta kotisohvaltani, joka on tullut jo ärsyttävän tutuksi viimeisen 9 viikon aikana. Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen tarkoitukseni on osallistua täältä rovaniemeläiseltä divaanisohvaltani käsin Helsingin Messukeskuksessa järjestettävään Kylätoiminnan koulutus- ja neuvottelupäivään. Reilu 800 kilometriä taittuu parissa sekunnissa. Ajatella!

Etätöiden myötä pois ovat jääneet työmatkat, mistä varmasti myös ilmasto meitä kiittää. Samoin puuttuvien livekokousten ja -työpajojen myötä laajan maakunnan sisäinen työliikenne - lähinnä muista kunnista Rovaniemelle - on loppunut hetkellisesti lähes kokonaan. Työpajat näyttävät sujuvan kätevästi myös Teamsin, Zoomin ja Skypen välityksellä, kiitos Mentin ja muiden vastaavien työkalujen. Toivoa sopii, että myös jatkossa, tämän jo pitkään jatkuneen poikkeusajan jälkeenkin, meillä olisi rohkeutta jatkaa erilaisten etätyökalujen käyttöä.

Mitä jos paljon puhuttu uusi normaali ovatkin etäkokoukset ja streamatut tapahtumat? Mitä jos jatkossa meidän ei tarvitsisikaan ajaa yhtä tapaamista varten useita kymmeniä kilometrejä, vaan voisimme palaveerata omasta kotitoimistosta? Web-kamerankin uskaltaa välillä laittaa päälle, sillä pöydän reunan alta ei näy, että jalassa ovat pyjamahousut ja vanhat villasukat. Palaveritarjoilustakin saa päättää itse ja heti työpäivän jälkeen pääsee jatkamaan kesken jääneitä kotiaskareita tai tv-sarjaa, josta julkaistiin vasta uusi tuotantokausi.

Etätyöpäivänä vanhempien luona työkaverina oli perheemme Rosso-koira.
Etätyöpäivänä vanhempien luona työkaverina oli perheemme Rosso-koira.


Vaikka tässä kovasti etäelämää hehkutankin, myönnettäköön, että kaipaan aina silloin tällöin kahvipöytäkeskusteluja työkavereiden kanssa sekä seminaarisaleissa kaikuvaa porinaa puheenvuorojen välillä. Voin vain kuvitella, kuinka paljon kyläläiset ja hanketoteuttajat ympäri Suomen kaipaavat kylätapahtumia ja yhdessä tekemistä esimerkiksi erilaisten talkoiden muodossa. Mutta tuo aika tulee vielä. Etätyöt ja -tapahtumat eivät voi, eivätkä saakaan täysin korvata fyysistä läsnäoloa. Työntekijöiden ja kyläläisten on tärkeää päästä myös jatkossa kohtaamaan toisensa kasvotusten.

Tämä kevät on ollut haasteellinen erityisesti monille pienille yrittäjille. Lapissa huolta on herättänyt etenkin matkailualan tulevaisuus. Nyt onkin tärkeää muistaa tukea paikallisia yrityksiä, jotta Suomen maaseudun kylissä on jatkossakin saatavilla yritysten tarjoamia palveluita. Useat yritykset ovat ahdingossa vallitsevan tilanteen ja sen tuomien rajoituksien takia. Siispä mennään ja ostetaan heiltä palveluita ja tuotteita taikka lahjakortteja myöhempää käyttöä varten. Pienistä teoista rakentuu suuria ratkaisuja tässäkin tapauksessa.

Muokkauspäivämäärä: 26.5.2020
Teksti: Johanna Asiala
Kuvat: Johanna Asiala, Lapin keinoja -hankkeen viestintäkoordinaattori, joka ei malta odottaa kesäloman automatkailua kotimaassa! #teesesuomessa