Punatakkinen nainen syksyisen tunturin laella ihastelemassa aavaa maisemaa kädet sivulle ojennettuina

Kuka hullu tänne haluaisi?

Mitä ihmettä täällä nyt tapahtuu? Miksi väestösarake näyttää plussaa?? Tässä täytyy olla jokin virhe…

Ihmetys leviää ainakin sosiaalisessa mediassa, kun koronapandemia tekee tehtäväänsä Lapin maaseudulla. Kaikki sen vaikutukset eivät olekaan negatiivisia, vaikka toki me kaikki haluaisimme tästä vierailijasta eroon ja mielellään lopullisesti, jotta elinkeinoelämä saataisiin taas jaloilleen ja ihmiset normaaliin kontaktiin keskenään. Toisaalta ei maallemuutosta voi pelkästään koronaa syyttää - tai kiittää. Ehkä se oli vain ajan kysymys ja korona pelkkä alkusysäys kehityskululle.

Viime aikoina olemme saaneet huomata, että maaseutu vetää taas. Oma somekuplani, lähinnä tosin Facebookissa ja Twitterissä, on pullistellut tekstejä siitä, kuinka se ja se Lapin kunta on saanut houkuteltua muuttajia sekä kuinka siinä ja siinä kunnassa väkiluku on lähtenyt kasvuun ensimmäistä kertaa viiteenkymmeneen (!) vuoteen.

Pessimistit puhisevat, että ei tätä kauaa kestä, tulevat vain toteamaan, että ei täällä hullukaan asu ja lähtevät sitten. Siitä en tiedä, toivon mukaan näin ei ole asian laita, mutta ainakin ensimmäistä kertaa pitkään aikaa ihmiset näille syrjäisemmille seuduille haluavat muuttaa. Tulijoita on ollut niin Helsingin Kruunuhaasta Kolarin Äkäslompoloon (HS:n juttu) ja Ylitornion Ratasjärvelle kuin Kotkasta Sallaan (Lapinkansa).

Lappiin on vetänyt puhdas luonto, rauhallisuus, kenties osalla sukulaiset ja ystävät, joillakin taas pelkästään seikkailumieli tai kiinnostava keikkatyö. Oli syy mikä hyvänsä, lausun teille kaikille tässä ja nyt, varsin virallisesti: ei muuta kuin lämpimästi tervetuloa! Viihtykää ja olkaa kuin kotonanne. Kunhan muistatte siivota roskanne luonnosta siellä käydessänne, jos ette ole sitä tottuneet aiemmin tekemään.

Toki muuallakin Suomessa (YLE) sama ilmiö on tosiasia. Maaseutu tai maaseutumaiset alueet kaupunkien liepeillä kiinnostavat. Hienoa! Maalla on tilaa vielä vaikka kuinka, mutta toisaalta… miten on asuntojen laita? Onko siellä modernien ihmisten modernit vaatimukset täyttäviä asuntoja vai pelkästään 70-luvun tasakattoisia sisäilmaongelmamökkejä? Onneksi asunnonhankintaankin on Lapissa tarjolla apua ja vinkkejä (Lapland.fi) ja jopa asuntopörssejä !

Vanha ja pusikoitunut junaraide
Sallaan ei enää junat tule, mutta bussilla sinne pääsee yhä!

Yhtä asiaahan se tietenkin vaatisi, että sinne Lappiin tunturien juurille, Kainuun korpiin, Pohjois-Karjalan vaaramaille tai Pohojanmaan lakeuksille uskaltaa muuttaa - toimivan nettiyhteyden! Zoom- tai Teams-kokouksia on pari kertaa viikossa ja videoyhteydenkin pitäisi toimia, joten puhelimen pätkivä verkkoyhteys ei riitä. Ja vapaa-ajalla tarvitsee tietysti korkean kuvanlaadun Netflixiä. Niinpä tarvitaan mielellään valokuitu. Valokuitua ei onneksi tarvitse rakentaa yksin ja vain omilla kustannuksilla. Esimerkiksi Lapissa on rakennettu vuosina 2014–2019 yhteensä 19 uutta kyläverkkoa maaseuturahaston tuella. Kyläverkkojen piirissä on noin 3600 tilaajaa.

Muistan, kun itse olin kapinallinen sallalaisteini vähemmän kultaisella 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Vannoin, etten varmasti ikikuuna päivänä palaa Lappiin, kun täältä pois pääsen. Päädyin Ouluun. Tiedän, sehän on ”Lappia” myös, ainakin etelän näkökulmasta. Asustelin Oulussa viisi vuotta ja palasin Lappiin. Jotenkin mystisesti olin unohtanut uhoni ja tajunnut, että juuri tänne haluan palata.

Valehtelisin, jos väittäisin, etten ole päivääkään katunut, mutta toistaiseksi täällä on ollut hyvä olla. Täällä voi toteuttaa itseään niin monella eri tasolla, ja tiedättekö, mikä on parasta? Se, että täältä pääsee poiskin halutessaan. Joko viikon ulkomaanreissulle (jos unohdetaan korona) tai pysyvästikin. Ja aina voi myös palata takaisin. Siksipä kannustan aina entisiä lapsuuden koulukavereitani ja uusiakin tuttavuuksia tulemaan kokeilemaan Lapin maaseudulla elämistä. Parhaimmassa tapauksessa saatatte vaikka yllättyä positiivisesti!

Pääkuva: Lapista löytyy runsaasti tuntureita huiputettavaksi.

Muokkauspäivämäärä: 22.10.2020
Teksti: Johanna Asiala
Kuvat: Johanna Asiala, Lapin keinoja -hankkeen viestintäkoordinaattori, jolla veri vetää Lappiin, mutta toisinaan myös maailmalle reissaamaan.