Luomulammas kasvaa kasvihuoneessa

Luomulammas kasvaa kasvihuoneessa

Porokoira Gisa ottaa vieraat vastaan haukkumalla. Isäntä Tommi Sundberg huikkaa tervehdyksen pihan toiselta laitaa, kasvihuoneen edustalta. Hetkinen, lampaitahan täällä piti olla, eikä mitään tomaatin- tai kurkunviljelyä?

Pian kuuluu yksi mää ja siihen yhtyy pian kokonainen kuoro lampaita, jotka asustavat kasvihuoneessa.
– Sain idean rakentaa kasvihuoneen lampolan sijaan Valtakunnallisilta Lammaspäiviltä. Perinteiseen lampolaan verrattuna tämä on valoisampi ja pysyy hyvin lämpimänä. Jo helmikuussa alkaa aurinko lämmittää sisätilaa, Sundberg selittää.

Sundberg on koulutukseltaan LVI-insinööri ja tekee yhä myös niitä töitä. Vöyrin saaristoon, Oxkangariin Sundberg perheineen päätti asettua, kun eno lupasi myydä hänelle maata. Nyt eno asuu naapurissa ja tien toisella puolella on äidin lapsuudenkoti. Vaimon juuret ovat kauempaa pääkaupunkiseudulta.

– Tänne muuttaminen oli oikeastaan vaimoni idea, vastaa Sundberg kysymykseen siitä, oliko suomenruotsalaisen pohjalaisen ja suomenkielisen eteläsuomalaisen helppo löytää yhteinen asuinpaikka.

Kasvihuone rakennettiin 2011 ja ensimmäiset lampaat hankittiin lopettavalta lammastilalta Keski-Suomesta. Nyt Sundbergin tilalla on noin 40 alkuperäisrotuun kuuluvaa suomenlammasta ja kymmenisen pässiä. Tila myy luomulihaa.

– Alkuperäisrotu sekä luomutuotanto olivat molemmat luonnollisia valintoja. Eipä tarvitse suihkia ylimääräisiä myrkkyjä laitumille. Rehu on tietenkin vähän kalliimpaa ja paperihommiahan tämä vaatii, mutta sitä vaatii myös ei-luomutuotanto.

Sundberg aikoo kasvattaa vielä laumansa kokoa, haaveissa on myös hankkia lampaiden seuraksi muutama Suomen alkuperäisrotua oleva hieho. Sundbergin mielestä niitä voitaisiin arvostaa enemmänkin, nykyään moni suosii ulkomaisia rotuja, kuten highlandin karjaa.

 


Pörssikurssin paimentaja

Sundbergin tilan ympärillä on lampaille paljon laidunmaata. Vanhimmat lampaat pääsevät kasvihuoneesta ulos aina silloin kun itse niin haluavat. Lampaat tekevät tärkeää työtä laiduntaessaan ja pitäessään maisemaa avoimena.

Sundberg on saanut Pohjanmaan ELY-keskuksesta nuoren viljelijän tukea sekä tukea alkuperäisrodun kasvatukseen, luonnonmukaiseen tuotantoon ja maisemanhoitoon. Maisemanhoitoon liittyvä korvaus menee lähinnä aitauksien rakentamiseen ja niiden ylläpitoon.

– Jos vertaa tätä LVI-töihin, niin aikaa menee puolet enemmän ja tuloja tulee puolet vähemmän. Ilman tukia olisi kaksi vaihtoehtoa, joko lopettaa kokonaan tai tuplata lihan hinta. Silloin todennäköisesti lihaa alettaisiin tuoda yhä enemmän ulkomailta.

Vaikka työ vaatii päivittäistä sitoutumista, nauttii Sundberg työstään lähellä luontoa.

– On hienoa seurata, miten lampaat pääsevät keväällä laiduntamaan ja miten hienosti ne hoitavat maisemaa. Karitsointiakin odottaa joka vuosi yhtä innokkaasti.

Gisa-koira hyppelehtii heinäkasan päällä ja perheen kuopus Frej (3), auttelee isäänsä. Pian on aamutoimet hoidettu, heinä ja rehu jaettu. Isäntä käy vielä esittelemässä viereisessä rakennuksessa olevat komeat pässit ja kiteyttää sitten hymyillen lampaiden syvimmän olemuksen: Lammas on kuin pörssikurssi, kun yksi ryntää tiettyyn suuntaan, seuraa koko muu lauma vauhdilla perässä.

Sundbergin hymy on työhönsä tyytyväisen viljelijän hymyä.

Teksti: Kirsi Tikkanen
Kuvat: Kirsi Tikkanen