Data tarjoaa keinon hallita pelloista muodostuvaa kokonaisuutta

Data tarjoaa keinon hallita pelloista muodostuvaa kokonaisuutta

Mikä data -hanke haluaa yhdistää peltojen hajanaista dataa yhteen pakettiin ja parantaa sen avulla peltojen viljelyä. EIP-hanke tulee päätökseen tämän vuoden syksyllä ja viime vuosien aikana hankkeen parissa syntyneet tulokset ovat olleet positiivisia ja maatalouden datalähtöiselle toiminnalle tulevaisuus näyttää valoisalta.

Mikä data -hankkeelle ensimmäinen vuosi 2017 meni harjoittelun parissa, jolloin opittiin mitä dataa pitää kerätä ja miten tätä hanketta varten. Suunnitellut lohkot vaihtuivat prosessin aikana ja kahtena viime vuonna hankkeella on ollut 10 lohkoa tutkimuksen alla. Hankkeenvetäjä Petri Linna Tampereen teknillisestä yliopistosta toteaakin, että hankkeelle oli tärkeää päästä heti alusta alkaen tekemään droonilentoja ja muita testejä pelloille, joista kerättiin viikoittaista dataa. Nämä testit tukivat sitä faktaa, että hankkeessa ollaan oikealla keräysmenetelmällä mukana.

- Meillä kesäharjoittelija lentää pellot droonilla viikoittain uudestaan, joista muodostuvaa dataa käytetään tekoälyn neuroverkostojen rakentamiseen. Se tarvitsee paljon dataa, mitä ollaankin kerätty ahkerasti, Linna kertoo. Droonilentojen lisäksi dataa kerätään esimerkiksi säätiedoista. Kaikki pellot ovat jaettu kahden eri pilotin alueeseen, joilla on omat tarkat sääasemansa. Niistä kerätään tarkkaa tietoa muun muassa lämpösummasta mikä tulee pellolta, joka toimii määrittelevänä tekijänä eri viljelylajikkeille.

- Lisäksi saadaan viljelijöiltä puimureista satokartoittimien datat, jotka antavat täsmällistä tietoa muodostuvasta lopputuloksesta. Ennustemallien tekeminen vaatii tarkkaa lopputulosta, mihin sen pitää täsmätä, Linna selittää.

Salaojakartoista taas ilmenee tarkka tieto missä salaojat sijaitsevat pellolla, ja viljelijä pystyy tämän tiedon helposti kyseisestä kartasta katsomaan.

Satelliittipuolen data on kuitenkin ollut kiven alla, ja siihen ei olla keskitytty samalla tasolla mitä muihin datoihin. Suomessa asuminen tuo omat haasteensa satelliittikuviin, koska pilvisyys estää aikasarjan saamisen satelliittikuvista.

- 2017 vuodelta saatiin vain muutama käyttökelpoinen satelliittikuva ja tämän datan kannalta vuosi olikin katastrofaalinen. Kahtena viime vuonna tilanne on ollut huomattavasti parempi, Linna mainitsee.

Mihin kaikki kerätty data menee?

Jotta nämä viljelijän pelloilta kerätyt datat pääsevät hyödylliseen käyttöön, siirretään viljelijöitä koskettavat datat Peltodata -palveluun. Siellä viljelijät pääsevät tunnuksillaan katsomaan maatilakohtaisia tietojaan ja näkemään, mitä kaikkea pellolla tapahtuu. Peltodata -palvelu perustuu Oskari -alustalle, jota esimerkiksi monet kunnat ja valtiot käyttävät.

- Meillä on tarkoituksena vielä kehittää tätä palvelua ja tarjouspyyntöä on lähetetty eteenpäin. Tarkoituksena olisi saada droonidatojen latauspalvelu, eli minne kuka tahansa pystyisi lataamaan droonidataa, joista meidän muodostamat algoritmit pyörittäisivät ennustetta datojen perusteella pellosta. Pystyisimme siis tekemään ennustekartan viljelijän kuvaamasta peltomateriaalista muodostetusta yhtenäisestä kuvasta. Lisäksi tavoitteena olisi saada palveluun latausmahdollisuus satokartan datoille, jotta ne näkyisivät siellä myös, Linna avaa.

Peltodata-palvelun kehittäminen onkin tulevana syksynä tapetilla, ja tarkoituksena on saada palvelu toimimaan mahdollisimman hyvin. Syksyllä analysoidaan lisää datoja ja suuressa pohdinnassa on ravinnevaihtelut ja miten niihin löydettäisiin hyvä korrelaatio datojen välille. Tietoja ravinnevaihtelusta on saatu maaperänäytteillä, mutta tarkoitus olisi päästä toisenlaisella datalla ravinnevaihteluihin kiinni, jotta maaperänäytteitä ei tarvitsisi ottaa yhtä runsaasti mitä tämän hankkeen aikana.

Ratkaisun ongelmaan voisi tuoda keväällä tehty erilainen datan keräyskeino, jossa ranskalaistaustainen yritys Geokartta ja Jussi Naappi Veristechin laitteilla skannasivat yhteistyönä saman 100 hehtaarin peltoalueen. Geokartta pääsi laitteillaan kahden metrin syvyyteen ja antoi tarkat kartat maalajien vaihtelusta. Veristechin laitteilla ei päästy yhtä syvälle, mutta ne kertoivat maalajien vaihtelujen lisäksi myös ph -karttoja ja multavuudesta.

- Syksyllä aloitetaan tutkimaan niitä ja etsimään niille korrelaatioita muihin datoihin. Samalla selviää löytyisikö näistä datoista ratkaisua ravinnevaihteluihin. Syksyllä on siis kiirettä luvassa, mutta onneksi tulossa on lisävoimia ja puristetaan loppuun, hymähtelee Linna.

Tulokset miellyttävät, mutta satokartoittimista tulevat datat eivät

Isoimman yksittäisen haasteen hankkeeseen on tuonut satokartoittimista saadut huonolaatuiset datat.

- Meille tuli totaalisena yllätyksenä, että se homma on niin kuralla. Satokartoittimista saatujen datojen kuntoon pistämiseen tarvittaisiin pelkästään jo oma hanke, sillä nytkin saatava data ei ole vieläkään hyvää ja silti sen parissa ollaan tehty jo älyttömästi hommia, Linna harmittelee.

Peltodata -palvelun Oskari -alusta ei ollut ennestään tuttu ja se on tuonut mukaan ison työmäärän. Alustan koetaan kuitenkin jatkon kannalta olevan hyvä juttu, koska ei tarvinnut itse lähteä kehittelemään palvelualustaa, vaan tarjolla olevaan valmiiseen alustaan on kenen tahansa helppo lisätä omia palikoitaan.

Tulevasta työntäyteisestä syksystä ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta hankkeen tuloksiin ollaan tyytyväisiä ja alustavasti tulevaisuudessa siintää toinen hanke, missä pyöritettäisiin samaa alustaa.

- Uusi hanke ei ole vielä täysin varma, mutta sen toteutuminen näyttää lupaavalta. Se on myös hyvä osoitus siitä, että rahoittajakin on nähnyt, että hommaa kannattaa jatkaa. Samalla se olisi myös hyvä jatkumo tälle hankkeelle, Linna mietiskelee.

Datapalveluiden edut tulevaisuudessa

Viljelijät ovat aikaisemmin käyttäneet erilaisia datapalveluita, mutta niissä ei ole ollut tilakohtaisia tietoja tai omia karttoja, mitä Mikä data -hanke tarjoaa viljelijöilleen palvelimellaan. Datat laitetaan palvelimelle kerroksittain ja annetaan tarvittava tieto peltojen ongelmakohtien löytymiseen, mutta on viljelijän omalla vastuulla katsoa kartat ja tutkia mistä ongelma johtuu.

Keväällä tehtyihin Geokartan ja Veristechin skannauksiin viljelijät olivat erityisen tyytyväisiä, koska niistä näkyi suoraan maalajien vaihtelut. Linna kertookin, että yksi viljelijä kasvattaa porkkanaa, joka on erityisen herkkä maalajien vaihteluiden suhteen. Aiemman käytännön kokemuksen kautta tehdyt maalajien vaihtelun tunnistamiset voisi korvata kartoilla, joista viljelijät näkevät suoraan maalajien rajat. Tälle toiminnalle on koettu selkeää tarvetta viljelijöiden osalta.

- Onhan se hyvä tietää etukäteen missä viljellä sitä porkkanaa, eikä käytännön kokemuksen kautta, mikä monesti voi johtaa taloudellisiin miinuksiin, Linna pohdiskelee.

Viljelijän arjen helpottamiseksi olisi myös tärkeää, että datat pystyisivät liikkumaan helposti eri palveluiden välillä, ilman ongelmia. ADAPT viitekehys on hyvä suunta, johon suuret kansainväliset toimijat ovat sitoutuneet lähtemään mukaan. Toivottavasti se konkretisoituu lähivuosina. Toisaalta suomessa datojen välitystä voisi miettiä toteutettavan myös palveluväylän tai Cinian valuenetin avulla.

Tulevaisuudessa tilojen koko kasvaa ja yhä vähemmän viljelijä itse tekee kaiken työn pelloillaan. Tämä tarkoittaa sitä, että viljelijän tietämys pellosta vähenee. Data tarjoaa keinon hallita pellosta muodostuvaa kokonaisuutta, sillä data on menossa koko ajan tarkempaan suuntaan ja se pystyy kertomaan tarkasti tarvittavia tietoja, esimerkiksi mihin apulantaa kannattaa laittaa koko pellolle laittamisen sijaan.

Dataa tulee koko ajan laajemmin, joten datapalvelun pitäisi pystyä tarjoamaan viljelijälle datoista valmiiksi muokattuja tietoja. Monet viljelijät eivät juurikaan halua pyöritellä datoja, joten valmiit datat, kuten satokartat, ravinnekartat ja ennustemallit, tarjoavaisit tiedot heti viljelijälle ilman suurempaa näpertelyä.

Peltojen datojen tarkentuessa voidaan tietoa saada esimerkiksi hiilen mittauksesta ja miten sen sitomista maahan voisi hyödyntää pellon laadun parantamisessa. Myös tiedot muista ravinteista ja kierrätystalouteen siirtyminen voivat muodostaa pelloille uudenlaisia laatukriteerejä, jotka voivat näkyä esimerkiksi peltojen vuokrauksessa.

- Tällä hetkellä peltojen vuokraus ei oikein perustu mihinkään todellisiin faktoihin paitsi ehkä peltojen historialle. Toisin sanoen peltojen vuokraaja on heikoilla pohjilla tämän asian kanssa, koska tarkkaa tietoa siitä, missä kunnossa pelto oikeasti on ei ole tarjolla, Linna miettii.

Innovaatiorahoitus sopi mainiosti hankkeen suunnitelmiin

EIP-hanke sopi todella hyvin hankkeen suunnitelmiin, joka olisikin jäänyt toteutumatta ilman EIP-hankkeen tuomaa innovaatiorahoitusta.

- Alun perin yritettiin saada hanketta läpi paikallisesti eri näkökulmalla, mutta se ei onnistunut. Sieltä meille suositeltiin EIP-hankkeeseen hakemista ja se sopikin todella hyvin meidän suunnitelmiin, Linna hymyilee.

Hankeprosessissa yllätykseksi muodostui laaja paperien täyttäminen, joita ei ole muissa hankkeissa tarvinnut yhtä paljon täytellä. Esimerkiksi sellaisia dokumentteja pyydettiin, joita Tampereen yliopiston järjestelmistä ei löytynyt.

- Yliopiston talouspuolelta tulikin kommenttia, että tällaisia dokumentteja ette tule koskaan saamaan, naurahtaa Linna.  - Kyllä se tupladokumentointi vähän vaivaa tuotti, mutta aika varmasti paperien täyttäminen oli keskikastia tällaisessa EU tason hankkeessa. Ja kaikesta selvittiin ja dokumentit ovat valmiina.

Hankkeen parissa on vierailtu ulkomailla EIP-kokouksissa ja Maatalousnäyttely Okrassa hanke oli myös esillä heinäkuussa. Hankkeen tuloksista on tarkoitus viestiä vielä lisää syksymmällä ja markkinointiin onkin jätetty paukkuja juuri sitä varten. Mahdollisimman laajan markkinoinnin avulla halutaan puustata maatalouden datalähtöistä toimintaa, sillä data on hyvin merkittävä tekijä asioiden hallitsemisessa tulevaisuudessa.

 

Teksti: Ella-Mari Moisio / Maaseutuverkostopalvelut