Kotouttamista arjessa mukana elämällä

Kotouttamista arjessa mukana elämällä

Maarit Tiittanen kehitti Punkalaitumelle ruohonjuuritason kotouttamismallin, jota hän soveltaa nyt Karkun evankelisessa opistossa. Mallissa tärkeintä on läsnäolo ja sitoutuminen.

Punkalaitumen mallin tavoitteena oli saada tulijat ansiotyöhön ja kotoutumaan suomalaiseen elämänmenoon mahdollisimman hyvin. Opiskelujen jälkeen osallistujat joko työllistyivät suoraan tai pääsivät tutustumaan erilaisiin tehtäviin, mistä poiki osalle töitä myöhemmin.

– Fillaria ei kannata keksiä uudelleen, siksi kotouttamismallia on viety myös muualle Suomeen ja ympäri Eurooppaa. Nyt hyödynnän mallia Karkun evankelisessa opistossa noin 60 maahanmuuttajan kanssa, Maarit Tiittanen kertoo.

Rahoitusta Kotona Karkussa -hanke on saanut Leader Joutsenten reitiltä.

– Leader Joutsenten reitin toiminnanjohtaja ja hankeneuvoja ovat olleet minulle tärkeitä kanssakulkijoita. Leaderistä on tullut perhe, jonka piirissä on paljon yhteistä toimintaa ja tekemistä, Tiittanen kiittää.

Punkalaidun kotouttamisen edelläkävijä

Tiittanen kehitti kotouttamismallin alun perin vuonna 2011 tyhjältä pöydältä. Kaksivuotiseksi kaavailtu hanke piteni kolmeen vuoteen erinomaisten tulosten ansiosta. Punkalaidun oli edelläkävijä, sillä missään muualla ei oltu vastaavaa toteutettu.

– Oikeastaan mallissa ei ole mitään ihmeellistä. Kyse on pohjimmiltaan siitä, että ihmisiä kohdellaan ihmisinä ja että heidän kanssaan eletään elämää sellaisena kuin se eteen tulee. Yksilöllinen ohjaus kaiken A ja O, Tiittanen sanoo.

Käytännössä tämä tarkoittaa arjen opettelua yhdessä.

– Mitä opiskeleminen merkitsee, miten käydään kaupassa ja mitä sieltä ostetaan? Tai kuinka hella, jääkaappi tai suihku toimivat? Miten selvitä esimerkiksi Kela- tai pankkibyrokratiasta? Tai että saako takapihalla kyniä kanoja? Tiittanen listaa eteen tulleita kysymyksiä.

Osaaminen käyttöön

Tiittanen pitää kunnia-asianaan tuntea ihmiset, joiden kanssa hän tekee töitä. Siksi hän haastattelee jokaista ja selvittää, mitä he ovat kotimaassaan tehneet.

– Haluan tietää mitä he osaavat ja mistä he ovat kiinnostuneita. Vain siten voin auttaa heitä löytämään täältä ammatin.

Eräs nuorimies kertoi olleensa kotimaassaan räätäli. Tiittanen hankki hänelle ompelukoneen, kankaita ja lankoja lahjoituksena.

– Miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun asia selvisi hänelle. Hän on taitava ompelija, on tehnyt kotimaassaan pukujakin. Tekee hyvää itsetunnolle, kun saa tehdä sitä mitä osaa, Maarit Tiittanen korostaa.

Haasteena on monilla luku- ja kirjoitustaidottomuus myös omalla äidinkielellään.

– Välillä tuntuu, että kaikki on jo nähty, mutta aina tulee eteen kaikenlaista uutta. Yksikään päivä ei ole edellisen kaltainen.

Ihmisistä on välitettävä

Maarit Tiittanen oli Suomen Punaisen Ristin Satakunnan piirin nuorikoordinaattori, kun häntä pyydettiin järjestämään turvapaikanhakijoille hätämajoitusta muutaman tunnin varoitusajalla. Asiat johtivat toiseen – pian hän huomasi tekevänsä täysipäiväisesti töitä turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien parissa.

– Kuulen sanan äiti tämän tästä. Nämä ovat yleensä nuoria, joilla ei ole täällä ketään muutakaan. Tämä on kovaa työtä, johon pitää olla sisäinen palo. Ihmisistä on välitettävä, Maarit Tiittanen kiteyttää.