Suojavyöhykkeet estävät ravinteiden ja maa-aineksen kulkeutumista pelloilta vesistöihin. Ne ovat erityisen tarpeellisia jyrkästi vesistöön viettävillä pelloilla, helposti sortuvilla rantapelloilla ja toistuvasti tulvan alle jäävillä sekä tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsevilla pelloilla.
Suojavyöhykealueella maan liiat ravinteet vähenevät, maan rakenne ja hiilen sitoutuminen maaperään paranevat ja maan orgaanisten hiilivarantojen kuluminen estyy. Suojavyöhykkeet lisäävät myös luonnon monimuotoisuutta.
Suojavyöhykkeen teho perustuu monivuotiseen nurmikasvustoon. Myös luonnonvaraisia pensaita tai lehtipuita voi alueella olla pieninä luontaisina ryhminä.
Suojavyöhyke perustetaan ja hoidetaan erillisen suunnitelman mukaan. Lintujen ja muiden eläinten elinolot on otettava huomioon aluetta niitettäessä. Niitetyn aineksen käyttö on sallittua. Suojavyöhykettä saa myös laiduntaa, mikäli se tapahtuu luonnon monimuotoisuutta vaarantamatta, eivätkä vesiensuojelulliset tai muut vastaavat syyt ole esteenä.