Maatalouden ympäristötuki on oleellinen tekijä vähennettäessä maatalouden aiheuttamia ravinnekuormitusmääriä. Vaikutukset näkyvät vesistöissä viiveellä, sillä aiemman runsaan lannoituksen aikana varastoituneet ravinteet poistuvat maaperästä hitaasti. Ympäristötuen myötä viljelijöiden ympäristötietoisuus on kuitenkin kasvanut ja tuloksia syntynyt.
Ympäristökuormituksen kasvu saatu pysähtymään
Maatalouden ympäristökuormitus on Suomessa vähentynyt selvästi enemmän kuin OECD:ssä tai EU-maissa keskimäärin. Kaikilla keskeisillä indikaattoreilla mitattuna maatalouden ravinnetaseilla laskettu typen ylijäämä oli Suomessa vuosien 1990–2004 aikana pienentynyt 42 prosenttia ja fosforiylijäämä 65 prosenttia. Vastaavat luvut OECD-maissa keskimäärin olivat typellä 4 prosenttia ja fosforilla 19 prosenttia.
Viljelyssä käytetyt lannoitemäärät ovat ympäristötuen aikana pienentyneet typellä yli 25 prosenttia ja fosforilla 60 prosenttia. Tämä merkitsee keskimäärin 28 kiloa vähemmän typpeä ja 12 kiloa vähemmän fosforia peltohehtaaria kohti vuodessa. Valitettavasti sääolosuhteet, varsinkin rankkasateiden määrä ja talvien leudot sääolot runsaine vesisateineen kumoavat ravinnemäärien vähentymisestä saatua hyötyä.
Uusia keinoja käyttöön
Ympäristötukia kehitetään jatkuvasti tutkimushankkeiden ja erilaisten arviointien pohjalta. Järjestelmää on muun muassa täydennetty ottamalla käyttöön kolme uutta erityistukisopimusta vuonna 2008. Ne koskevat lietelannan sijoittamista peltoon, turvepeltojen pitkäaikaista nurmiviljelyä ja ravinteikkaiden peltojen kuormituksen vähentämistä lannoittamattomien nurmien avulla.
Vuoden 2009 alusta alkaen kesannon tilalle tuli mahdollisuus perustaa luonnonhoitopeltoja. Ne ovat monivuotisia nurmipeltoja tai riista-, maisema- tai niittykasveilla kylvettyjä monimuotoisuuspeltoja. Luonnonhoitopellot edistävät vesiensuojelua ja luonnon monimuotoisuutta.
Lannan käytön tehostamiseen etsitään ratkaisuja laajassa Hyötylanta-tutkimusohjelmassa. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on käynnissä TEHO-hanke, jossa etsitään keinoja saada ympäristötuen toimenpiteillä mahdollisimman suuri vesiensuojelullinen hyöty.