Suomessa on vuodesta 1995 lähtien ollut käytössä EU-osarahoitteinen maatalouden ympäristötukijärjestelmä, johon yli 90 prosenttia viljelijöistä on sitoutunut. Ympäristötuet ovat keskeisessä roolissa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa.

Ympäristötuen merkitys maatalouden aiheuttaman ravinnekuormituksen vähentämisessä on merkittävä. Tuloksia on saatu aikaan, vaikka toimenpiteiden vaikutukset näkyvätkin vesistöissä viiveellä. Aiemman runsaan lannoituksen aikana varastoituneet ravinteet poistuvat maaperästä hitaasti.

Ympäristötuet ovat muuttaneet viljelykäytäntöjä ja lisänneet tietoisuutta ympäristön hoidosta. Suorat valumat lantaloista ja lannan talviaikainen levitys on saatu loppumaan. Pientareet ja suojakaistat sekä talviaikainen kasvipeitteisyys vähentävät eroosiota.

Typpitase, joka kuvaa kasvukauden jälkeen maahan jäävää typpeä, on koko maan tasolla alentunut kymmenen vuoden aikana 46 prosenttia. Tähän on eniten vaikuttanut väkilannoitetypen käytön vähentyminen noin neljänneksellä. Myös karjanlannan typpeä levitetään pelloille 12 prosenttia aiempaa vähemmän.

Väkilannoitteiden ja karjanlannan sisältämää fosforia on kertynyt pelloille 1990-luvun alkuun asti jatkuneen runsaan lannoituksen takia. Pelloilta valumavesiin liuenneen fosforin kuormitus kasvoi 1990-luvulle asti, mutta kasvu näyttää olevan nyt taittumassa. Fosforilannoitteiden käyttö on kymmenen viimeisen vuoden aikana vähentynyt yli 50 prosenttia.