Tutkimuksen mukaan ympäristötuen vaikuttavuutta voitaisiin parantaa esimerkiksi tarkemmalla kohdentamisella ja perus- ja lisätoimenpiteiden tehostamisella. Vuoden 2013 jälkeisen rahoituskauden valmistelu on käynnistymässä ja tutkimustietoa käytetään apuna uuden ympäristötuen suunnittelussa. Tutkimustuloksia esiteltiin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ympäristöteemavuoden seminaarissa Helsingissä lokakuun alussa.
Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuus on vähentynyt jo 50 vuoden ajan maatalouden tehostumisesta johtuen. Ympäristötuen vaikuttavuutta koskevan seurantatutkimuksen mukaan nykyiset toimet eivät riitä vaan tarvitaan uusia keinoja ja yhä voimakkaampia kannustimia, jotta maatalousluonnon köyhtyminen voidaan pysäyttää. Seurantatutkimuksen havainnoista kertoi Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Mikko Kuussaari (kuvassa), joka keskittyi puheenvuorossaan erityisesti maatalousluonnon monimuotoisuuteen.
Ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteet tulisi uudistaa
Tärkeintä olisi kasvattaa ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden vaikuttavuutta. Tutkimuksessa ehdotetaan, että nykyisiä toimia siirrettäisiin täydentäviin ehtoihin, jotka ovat muun muassa EU:n suorien tukien ja ympäristötuen ehtoina. Uusiksi perus- ja lisätoimenpiteiksi otettaisiin tehokkaita toimia.
– Hyvät toimet ovat tiedossa, mutta niitä tulisi soveltaa yhä suuremmilla aloilla. Esimerkiksi luonnonhoitopeltojen enimmäisalaa tulisi lisätä ja säätää minimimäärä tilaa kohden. Toimia tulisi yhä enemmän kohdistaa oikeisiin paikkoihin, Kuussaari sanoi.
Erityistuista neuvontaa tiloille ja maanomistajille
Erityistukisopimuksilla on vaikutusta, mutta hakumenettely on raskas. Myös maatalouden vesistönsuojelua edistäneessä TEHO-hankkeessa havaittiin, että ympäristötuen erityistukisopimukset ovat jääneet tiloille vieraiksi. Lisää ilmaista neuvontaa ja taloudellisia kannustimia tarvitaan, jotta sopimusten suosio kasvaa. – Vaikutuksiltaan merkittävin erityistukisopimus on perinnebiotoopin hoito, kertoi Kuussaari.
Suojavyöhykesopimuksissa tulisi pyrkiä pitkiin sitoumusaikoihin, sillä vyöhykkeen lajirunsaus kasvaa voimakkaasti 10 ensimmäisen vuoden ajan. TEHO-hankkeen koordinaattori Airi Kulmala huomauttikin omassa puheenvuorossaan, että peltojen lyhyet vuokra-ajat rajoittavat tarpeeksi pitkien sitoumusten tekoa ja siksi maanomistajille olisi suunnattava lisää neuvontaa.
Lanta hyötykäyttöön
– On tärkeää kannustaa toimiin, jotka edistävät useiden eri ympäristötavoitteiden saavuttamista ja parantavat maatilojen taloutta, totesi lannan hyötykäyttöä koskevan tutkimuksen havaintoja esitellyt erikoistutkija Heikki Lehtonen MTT:stä.
HYÖTYLANTA-tutkimusohjelmassa etsitään tapoja hyödyntää lantaa sekä eloperäisiä jätteitä ja sivutuotteita. Tavoitteena on antaa työkalut viljelijälle lannan hyötykäyttöön. Kynnyskysymys on, miten syntyvä fosforilannoite hyödynnetään ja onko sille kysyntää.
Keskeistä on lannan sijoituslevitykseen siirtyminen ja syyslevityksen vähentäminen. Kotieläintuotanto keskittyy entisestään ja keskittymien tuottama lanta tulisi saada levitetyksi laajemmalle ja niille alueille, joilla lisäravinteita tarvitaan. Tutkimuksen mukaan lannan kuljetusmatkoja kannattaa ympäristömielessä pidentää, jos ravinteet saadaan kasvien käyttöön.
– Isojen maatilojen yhteistyötä tarvitaan, jotta kiintoaineen ja fosforin erottaminen saadaan kannattavaksi, Lehtonen sanoi. TEHO-hankkeessa havaittiin, että lannan käyttöä tehostaisi parhaiten kotieläin- ja kasvinviljelytilojen yhteistyö.
Ympäristökäsikirja viljelijän avuksi
Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa toiminut TEHO-hanke on antanut maatiloille yksilöllistä vesiensuojeluneuvontaa. Mukana olleille 122 tilalle on koottu ympäristökäsikirja, joka sisältää tiivistettyä ympäristötietoa, karttoja ja tilan ravinnetaseet. Neuvoja on nostanut esiin asioita, jotka tilalla jo tehdään hyvin sekä antanut lisäksi kehittämisehdotuksia.
Hankekoordinaattori Airi Kulmala kertoi, että neuvontaa tarvitaan yhä lisää. Esimerkiksi kasvipeitteisyyden merkitys ei suinkaan ole kaikille selvä. Samoin ravinnetaseen hyöty jää puolitiehen, jos viljelijä ei tiedä, onko tase tarpeeksi hyvä.
Yhteinen maatalouspolitiikka vihertyy
Ympäristöasioiden painoarvo EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa tulee entisestään kasvamaan vuodesta 2014 alkaen. Suorat tuet tulevat vihertymään, ennusti valtiosihteeri Minna-Mari Kaila.
Komissio antaa ensimmäisiä tietoja vuonna 2014 alkavasta ohjelmakaudesta tämän talven aikana.
– Taloudellinen viitekehys on selvillä vuoden 2012 lopussa, johtaja Antonis Constantinou (kuvassa) Euroopan komission maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosastolta arvioi.
– Käytännössä tulevan ohjelmakauden kansallinen valmistelu on aloitettava ennen kuin rahoituskehys ja komission lainsäädäntö on selvillä. Valmisteluryhmät aloittavat työnsä vuodenvaihteen jälkeen, kertoi osastopäällikkö Heimo Hanhilahti maa- ja metsätalousministeriöstä.
– Suuri kysymys tällä hetkellä on, paljonko rahaa eri toimenpiteisiin kohdistuu ja mikä on Suomen osuus, Hanhilahti sanoi. Komissio antaa kesällä 2011 tiedonannon, jota kohtaan ministeriön odotukset ovat varsin positiiviset ympäristökysymyksiä ja CAP-uudistusta koskien.
Vaikuttavuutta lisää, byrokratiaa vähemmän
Constantinou totesi, että ilmastonmuutoksen asettamaan haasteeseen vastaaminen on uuden ohjelmakauden keskeisimpiä asioita. – Kasvihuonekaasujen vähentämisessä sekä maaperän ja vesistönhoidossa ympäristötuki on merkittävä keino, Constantinou sanoi.
On tärkeää osoittaa, mitä hyötyä toimenpiteistä on ja miten ne vaikuttavat. Tulee miettiä, miten parhaiten saavutetaan tavoitteet. Monimutkaiset toimet ovat vaikeita valvottavia. Järjestelmien yksinkertaistamista mietitään nyt monella taholla.
– Kun vuonna 2014 alkavan ohjelmakauden ympäristötukea suunnitellaan, tavoitteena on tehostaa vaikutuksia, mutta myös yksinkertaistaa järjestelmää ja vähentää byrokratiaa, Hanhilahti linjasi ja jatkoi, että vesistöjä koskevat toimenpiteet tulevat olemaan keskeisiä. – Vaikuttavuutta haetaan toimenpiteiden tarkemmalla kohdentamisella, mutta miten vältetään kohdennetun järjestelmän raskas toimeenpano, Hanhilahti kysyi.