Suomi on jo tällä hetkellä maailman johtavia maita uusiutuvien
energialähteiden ja erityisesti bioenergian hyödyntämisessä. Uusiutuvista
energiamuodoista saadaan neljännes koko Suomen energian kulutuksesta ja sähköntuotannosta
niiden osuus on yli neljännes. Suomessa käytettävistä uusiutuvista
energiamuodoista tärkeimpiä ovat bioenergia, varsinkin puu ja puupohjaiset
polttoaineet, vesivoima, tuulivoima, maalämpö ja aurinkoenergia.
Vaikka Suomen tilanne uusiutuvien energianlähteiden käytön suhteen
onkin hyvä, tavoite on asetettu kuitenkin vielä korkeammalle: Suomen
energiankulutuksesta 38 % tulisi perustua uusiutuviin energialähteisiin vuoteen
2020 mennessä. EU:n päätös
uusiutuvien energianlähteiden osuuden nostamisesta ja kasvihuonekaasujen vähentämisestä
luo erityisen suuria paineita käyttää Suomessa biomassaa sähkön ja lämmön
tuotannossa fossiilisten polttoaineiden korvaajana.
Tämä on energiansäästön ohella merkittävimpiä keinoja saavuttaa
Suomen ilmastotavoitteet. Uusiutuvien energialähteiden käyttö ei lisää
hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi uusiutuvan energian käyttö edistää työllisyys-
ja aluepoliittisia tavoitteita ja lisää huoltovarmuutta. Se myös tukee alan
teknologian vientiä, josta on jo tullutkin merkittävä osa suomalaista vientiä.
Bioenergian tuotannon kasvu voidaan nähdä myös maaseutualueiden
mahdollisuutena, sillä bioenergia on vahvasti mukana laajojen maaseudun
kehitystavoitteiden yhteydessä. Bioenergian tuotanto luo myös alueellisia
työpaikkoja, aiheuttaa tulovaikutuksia ja parantaa siten maaseudun alue- ja
paikallistalouksien tasetta.
Vuonna 2008 bioenergiatoimialalla toimivien pienten- ja keskisuurten
yritysten tuotannon bruttoarvo oli 733 miljoonaa euroa ja jalostusarvo 210
miljoonaa euroa. Alan toimintaa harjoitettiin kaikkiaan 800 toimipaikassa, jotka
työllistivät yhteensä 3 613 henkilöä. Toimialan yrityksistä suuren osan
muodostavat maatilat, jotka harjoittavat maatalouden ohella lämpöyrittäjätoimintaa
tai energiaraaka-aineiden tuotantoa.
Maatalouselinkeinon harjoittajat myös omistavat 1/3 Suomen metsistä,
joista saatavaa biomassaa voidaan hyödyntää energiantuotannossa joko suoraan
(hakkuutähteet, harvennusten pienpuu, kannot) tai jatkojalostuksesta saatavina
sivutuotteina.. Myös maatalouden sivutuotteet, kuten esimerkiksi lanta ja oljet
sekä metsähake ovat energiantuotannossa käytettävissä jo olemassa olevilla
tekniikoilla.
Bioenergialämmitys
on myös yksi tapa käyttää bioenergiaa hyväkseen. Isonkyrön
Palonkylässä sijaitsevalla Nivukosken
tilalla on lämmitetty hakkeella jo 9 vuoden ajan. Ennen Stoker-
lämmitysjärjestelmän hankintaa talossa käytettiin polttopuuta lämmitykseen.
- Hakelämmitys on käytännöllinen ja taloudellinen ratkaisu, sillä
haketta tehdään omien metsien puista, tilan emäntä Maija Nivukoski kertoo.
Hakkeeksi kelpaavaa puuaineista saadaan metsänhoidollisten
harvennushakkuiden yhteydessä. Reilun sadan hehtaarin metsäalalta haketta kertyykin
yli oman lämmitystarpeen.
- Lämmitysjärjestelmä on myös todella huoleton: halkoja sai käydä
lisäämässä pesään vähän väliä, mutta hakkeella lämmitettäessä palavan aineen
siirtyminen lämmityskattilaan on automatisoitu. Riittää, kun täyttää säiliön
noin kerran viikossa.
Nivukoski suosittelee jokaista pohtimaan erilaisten energianlähteiden
käyttöä.
- On erityisen tärkeää, että hyödynnetään ensin raaka-aine, joka on
helposti saatavilla omista metsistä ja lähialueilta, ennen kuin aletaan käyttää
ehtyviä uusiutumattoman energian varantoja.
Kansallisessa pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa
hakkeen käytölle onkin asetettu tavoitteeksi 12 miljoonaa kuutiometriä, mikä
tarkoittaisi nykyisen käyttömäärän nelinkertaistumista vuoteen 2020 mennessä.
Jo nyt Suomessa panostetaan voimakkaasti bioenergia-alan koulutus- ja
kehitystoimintaan. Meneillään onkin valtakunnallisia, alueellisia ja
seutukunnallisia kehittämishankkeita, jotka ovat saaneet rahoitusta
Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Bioenergia-alalla on kuitenkin
kasvavaa tarvetta yritysten henkilöstön ammattitaidon kehittämiseen ja
liiketoimintaosaamisen vahvistamiseen, jotta toiminnassa voitaisiin siirtyä
volyymiajattelusta kannattavuuden korostamiseen ja säilyttää edelläkävijäasema
myös tulevaisuudessa.
Teksti: Eeva-Kaisa Kivistö