Tunteen paloon perustuvan luovan yritystoiminnan muuttaminen tuottavaksi liiketoiminnaksi on yksi alkaneen vuosikymmenen keskeisistä tavoitteista Suomessa.
Luova talous on hyvää vauhtia kasvamassa omaksi elinvoimaiseksi liiketoiminta-alueekseen. Muutamassa vuodessa Suomessa on tapahtunut jo paljon. Paljon on tavoitteen eteen silti vielä tehtävä, jotta luovien alojen yritykset näkyisivät varteenotettavina toimijoina teollisen tuotannon ja teknologiateollisuuden rinnalla maan kansainvälistä kilpailukykyä rakentamassa. Päämäärään pääseminen edellyttää laajaa yhteistyötä, jonka puutteen luovat toimijat kokevat olevan edelleen kehityksen suurimman kompastuskiven. Olennaista on tiedon sekä tarvittavan avun ja neuvojen saanti yhtälailla kuin erilaisten verkottumista edistävien tahojen synnyttäminen ja yli toimialarajojen tapahtuva yhteistyö.
Huoli enemmän sielunpalolle kuin rahan takomiselle perustuvan liiketoiminnan elinkelpoisuuden kehittämisestä muuttui käsin kosketeltavaksi, kun yli 200 luovan talouden toimijaa jakoivat näkemyksiään Tampereella luovien alojen ja kulttuurin Pieniä ihmeitä –hanketapaamisessa.
Yksin tarpominen on voimien haaskausta luovien alojen yritystoiminnan kasvun ja kansainvälistymisen kehittämisohjelman johtaja Kirsi Kaunisharjun mielestä. Opetusministeriön kehittämisohjelma toteutuu hankkeina, joiden kautta syntyy teoksia, tekijänoikeuksia ja palveluja.
– Ohjelma on käynnistetty luovien alojen yrittäjyyden, liiketoiminnan, tuotekehityksen, innovaatiotoiminnan, tuottaja- ja manageritoiminnan sekä johtamisen osaamisen vahvistamiseksi, Kaunisharju selittää.
Ohjelmalle on ilmiselvästi ollut tilaus. Jokaisella rahoituskierroksella hakemuksia on ollut moninkertainen määrä verrattuna myönnettävissä olleeseen rahamäärään. Ohjelmassa on jäljellä kaksi hakukierrosta, syksyllä 2010 ja 2011. Kehittämisohjelma jatkuu vuoteen 2013.
– Kehittämisohjelma on toteutunut hyvin, vaikka välillä on ollut hankala löytää todella hyviä, monitoimialaisia tuote- ja palvelukehityshankkeita.
Kaunisharju sanoo olevansa tyytyväinen ohjelman tähänastiseen elinkaareen. Mukana on jo 14 hanketta, joista Luova Suomi toimii koko ohjelman koordinoijana. Projektijohtaja Silja Suntola kuvaa Luovan Suomen roolia valtakunnalliseksi verkottajaksi, kehittäjäksi sekä tiedon ja hyvien käytäntöjen levittäjäksi.
– Luovan Suomen on oltava myös yhteiskunnallisen keskustelun vauhdittaja. Luomalla keskusteluyhteys päättäjien, tutkijoiden, kehittäjien ja yrittäjien välille pystymme vaikuttamaan luovien alojen ja talouden toimintaedellytysten kehittämiseen laaja-alaisesti, Suntola kuvaa.
Yhteistyön tarve eri ohjelmien ja erilaisten hankkeiden kanssa on ilmeinen. Tästä antoivat palautetta useat tapahtumaan osallistuneet.
– Käytännöt vaihtelevat eri puolilla maata suuresti. Tukijoiden näkemyksiin tarvitaan ennakkoluulottomuutta lisää. Lisää tarvitaan myös rahaa testauksiin, huomautti muiden muassa MaaseutuPlus-lehden toimittaja Ritva Salomaa-Santala, joka on itse muun muassa tehnyt taidetta yli 30 vuotta.
Erilaisia rajapintoja tapailevasta yhteistyöstä löytyy sytykettä myös aluekehitysjohtaja Janne Antikaisen mielestä. Antikainen edustaa Työ- ja elinkeinoministeriötä, joka pyörittää Koheesio ja kilpailukykyohjelma KOKO:a jossa toimii myös alueiden välinen luovien alojen verkosto. Ohjelma etsii alueellisia vahvuuksia, joista voi synnyttää liiketoiminnallisia kärkiä. Yksittäisten toimialojen kehittämishankkeiden rinnalle näyttäisi nousevan laajempia toimintaympäristöjen kehittämishankkeita, jotka seminaarilaisten kaipaamalla tavalla yhdistäisivät luovasti erilaista osaamista yli toimialarajojen.
– Miksikö tällaista aluekehittämistä? Elämme verkottumisen vuosikymmentä. He, jotka sen osaavat keskenään ja alueellisesti, ovat voittajia. Vielä suurempia voittajia ovat toimijat, jotka osaavat verkottumisen ylialueellisesti, Antikainen tiivistää.
Useiden asioiden kytkemisestä yhteen on kyse myös Maaseudun kehittämisohjelmassa.
– Erityisesti maaseudulla näkyy, miten yksityinen ja yleinen nivoutuvat yhteen. Monenlaisesta tekemisestä toivotaan syntyvän elinkeinollinen kokonaisuus, koska muuta leipäpuuta ei usein ole. Maaseudulla osaamista tarvitaan nimenomaan siihen, miten yhdistää monipuolinen tekeminen organisoiduksi toiminnaksi, jaostopäällikkö Sirpa Karjalainen Maa- ja metsätalousministeriöstä sanoo.
Maaseudun luovan liiketoiminnan kehittäminen vaatii tukea paitsi toimialoittain myös yrityskohtaisesti. Kulttuurin, luonnon, tapahtumien ja ruoan ympärillä on vielä paljon tilaa elinvoimaiselle liiketoiminnalle. Osaamisen rinnalla korostuvat myös alueen vetovoimaisuus ja viihtyvyys. Taiteilija Osmo Rauhala muistuttaa, että Unescon luovien kaupunkien listalle nousseen entisen aavikkokaupunki Santa Fen tai Espanjan Bilbaon ihme on mahdollista myös Suomessa.
Karjalainen luettelee pitkän listan Suomessa jo tuettuja hankkeita; aktiivimatkailusta kulttuuritapahtumiin, kylätapahtumista tatinpoiminnan MM-kisoihin. Olennaista toiminnassa on, että se on elävää. Jo olemassa oleville kotiseutumuseoille hankerahaa ei lohkea.
Verkostoitumisen tukemiseen maaseudun kehittämisohjelma on kehittänyt oman Leader-toimintansa.
– Toiminnan on oltava elävää kulttuuria, joka tekee tilaa ja asioita näkyväksi ja mahdolliseksi. Käsi- ja taideteollisuus on keskeistä. Kytkisin toiminnan myös ruokaan, josta emme vielä osaa tai uskalla nauttia täysin. Tämä on kuitenkin tulossa, Karjalainen sanoo.
Juuri rajapinnoilla ne lamput syttyvät ja luovuus kukkii. Internet on nykyisin voimakkaasti yhdistävä tekijä. Siksi verkon kehittämiseen maaseudulla myös satsataan. Maaseudun kehittämisohjelma pistää kuluvalla ohjelmakaudella 25 miljoonaa euroa haja-asutusalueiden laajakaistaverkkojen kohentamiseen.
Karjalainen huomauttaa, että internetissä myös tapahtuu nyt paljon. Yhteys eri ympäristöihin syntyy luontevasti verkossa riippumatta siitä, missä sisällöntuotanto tapahtuu. Internet yhdistää maaseudulla asuvat kasvukeskuksiin, sillä molempia tarvitaan; maaseudun rauhaa ja kaupunkien ääntä.
Teksti: Anne Karppinen