Kaiken takana on ihminen, hänen tarpeensa ja halu tulla oikein ymmärretyksi. Viestintää ihmiseltä ihmiselle tarvitaan edelleen. Tämä tuli hyvin esille talvipäivillä asennekouluttaja Olli Linjalan työssä jaksaminen-esityksestä otsikolla ”Minä olen työyhteisöni tärkein ihminen”.

Toimitusjohtaja Taina Tuomikorpi (Mindflow Oy) pani kuulijat miettimään ja keskustelemaan maaseutuhallinnon uudistuksesta; muutoksen läpiviemisestä ja hallinnasta sekä orientoitumisesta uuteen työyhteisöön yhteistoiminta-alueille.

Uudistus todettiin haasteelliseksi kaikille osapuolille.

Yhteistoiminnan aloittaminen uuden maaseutuhallintolain puitteissa käy helpommin niillä alueilla, joissa on tehty yhteistyötä sopimusperusteisesti jo aikaisemmin. Kunhan kuntien päätöksentekijät pääsevät sopimukseen alueista, me maaseutuelinkeinoviranomaiset kyllä saamme sovittua yhteiset toimintaperiaatteet ja käytännöt kuntien maaseutuhallinnossa, sikäli kun se on meidän vallassamme. Toisaalta ei pidä olla ennakkoluuloja erilaisista toimintatavoista, miten viljelijöitä on aikaisemmin palveltu. Kun poimimme näistä kokemuksista parhaat käytännöt, voimme toimia entistä sutjakkaammin. Luonnollisesti aivan uuttakin pitää hallintoon löytää.

Tämä erilaisuuden tuoma anti ja sietäminen olisi hyvä muistaa myös muissa hallintoportaissa. Erilaisuus on rikkautta ja se on eteenpäin vievä, kehittävä voima.

Kehityksellä on usein kääntöpuolensa – maaseutuhallinnossa se on kaikilla tasoilla lisääntyvä toimintojen monimutkaistuminen ja uusien yksityiskohtien lisääntyminen. Tämä on sellainen kehityskulku, joka vaatii toimijoilta paljon, jotta asiakkaan tarpeet voidaan täyttää. Johtuuko kehitys osaksi siitä, että ylempi hallinto katsoo asioita liikaa sektoreittain ja tämän vuoksi kokonaisuuden hallinta on ongelmallista? Tästä on hälyttäviä merkkejä vasta lyhyen ajan toimineen sosiaali- ja terveystoimen uusilta toiminta-alueilta (Paras-hanke). Toivottavasti maaseutuhallinto välttää nämä karikot.

Niin kauan kuin olemme olleet Euroopan Unionissa, on puhuttu byrokratian vähentämisestä. On ollut monta mietintöä ja työryhmää. Asiassa ei ole päästy paljoakaan eteenpäin. Sähköinen tukihaku positiivisena poikkeuksena. Löytyisikö apua sellaisesta toimintatavasta, että säännöksiä ja ohjeita laativat tahot aina ensiksi miettisivät lisääkö vai helpottaako tämä byrokratiaa? Ymmärrän, että sitä tehdäänkin, mutta tulokset eivät vakuuta. Useimmiten mennään EU:n pykälien taakse, kun näitä asioita kritisoidaan, ilman, että pyritään riittävästi vaikuttamaan säännöksiin Euroopan tasolla.

Kansallisen maatalouspolitiikan aikana laitettiin Kalevi Hemilän johdolla vanhat säännökset romukoppaan kertalaakista. Aloitettiin ”puhtaalta pöydältä” eikä maailma mihinkään kaatunut. Milloin Euroopan Unioni tekee samoin?

Teksti: Voitto Kalliokoski, maaseutuasiamies, Halsua

Kuva: Heikki LIntala