Lammastuotteille riittää kysyntää - Tosilampuri-hanke kehittää lammasyrittäjien osaamista

05.04.2012

Lampaan liha sekä muut lampaasta saatavat tuotteet ovat nykyisin hyvin kysyttyjä. Lihaa menisi niin paljon kuin vain on tarjolla ja ostajia riittää myös villalle, langoille ja valmiille käsitöille. Mikään ei kuitenkaan tapahdu itsestään vaan markkinoinnin eteen on tehtävä lujasti töitä, toteaa lampaankasvattaja Eira Kortelainen.

Kortelaisten lammastila sijaitsee Juuan kunnan pohjoispuolella olevassa Vuokon kylässä. Lypsykarja vaihtui lampaankasvatukseen 2000-luvun puolivälissä, eikä päätöstä ole tarvinnut katua. Eira itse hoitaa lampaat, mies viljelee lampaiden rehuksi tarvittavan viljan ja tekee heinät. Viljaa myydään myös ulospäin.

Tänä keväänä Eira myi ensimmäistä kertaa lihantuotantoon menevät lampaat suoraan teurastamolle, näin hänen ei itse tarvitse huolehtia lihan myynnistä. Aiemmin liha myytiin itse ja se lisäsi huomattavasti työmäärää ja ajokilometrejä. Villoista Eira teetättää lankoja ja askartelukäyttöön soveltuvia huovutusvilloja, lisäksi uutuustuotteina ovat Eiran siskon neulomat tuotteet. Lampaasta ei heitetä hukkaan mitään, vaan sisäelinrasvaa hyödynnetään saippuan tuotannossa. Tuotteita myydään suoraan tilalta sekä erilaisissa tapahtumissa ja messuilla.

Eiran lampaat hoitavat kesäisin kunnan kesälampaiden virkaa. Noin kilometrin päässä Juuan keskustasta laiduntavat uuhet ovat suosittu käyntikohde erityisesti lapsiperheille ja niistä on saatu paljon positiivista palautetta. Yhteistyö kunnan kanssa on toiminut hyvin ja se jatkuu myös tulevana kesänä.

Jalostusta ja tarkkuustyötä

Kortelaisen lampolassa kaikuu oven auetessa iloinen mäkätys, joka vain yltyy jos tulijoilla on tarjota jotain syötävää. Viime kevään karitsat ovat tosin juuri lähteneet eteenpäin eivätkä kaikki uuhet ole vielä ehtineet karitsoida, joten pääluku on tällä hetkellä normaalia pienempi. Kortelaisten uuhikiintiö on 19 ja kun jokainen uuhi saa keskimäärin 2,7 karitsaa, moninkertaistuu lampolan asukasmäärä karitsoimisaikaan nopeasti. Maaliskuussa karitsoi kahdeksan lammasta ja loput huhtikuun puolella. Yhdet neloiskaritsatkin on tälle keväälle saatu.

Pääosa lampaista on suomenlampaita, seassa ainakin yksi kainuun harmas. Sitä, millaista väritystä tai muita ominaisuuksia kukin uuhi tai pässi periyttää jälkeläisiinsä, seurataan tarkasti ja valitaan sopivia yhdistelmiä sen mukaan. Tarkan työn tuloksena on myös saatu karitsoiminen ajoitettua niin, että se tapahtuu mahdollisimman nopeasti ja tasaisesti. Eira on mukana ProAgrian toteuttamassa Tosilampuri -hankkeessa, jonka kautta hän pääsee edelleen kehittämään jalostustyötä ja tilan tuotteiden markkinointia sekä yhteistyötä muiden lammasyrittäjien kanssa.

Pää edellä puuhun

Eira nauraa aloittaneensa lampurinuran menemällä pää edellä puuhun. Ensi tuli hankittua kolme pässiä, sitten vasta uuhet ja viimeiseksi hän hakeutui lampurikurssille. Yleensä järjestys on päinvastainen.

Hommat on kuitenkin tullut opittua ja Eiran mukaan lampurina pärjää, jos on tarvittaessa valmis tekemään töitä ympäri vuorokauden. Myös sydän on menetetty lampaille, jotka ovat elinkeinon lisäksi elämäntapa. Lomallekin lampuri sentään joskus pääsee, lomituksen saa kun on tarpeeksi yksiköitä eli tarpeeksi iso lammaskarja.

Alkuperäisistä pässeistä on jäljellä vielä yksi, joka pitää kuria viiden pässin porukassa. Aku, Vänni, Timppa, Reetu ja Eemeli ovat kuitenkin varsin lauhkeita, eivätkä yritä puskea ainakaan rapsuttelijaa. Lampaiden lisäksi Kortelaisilla on kotitarvekanoja ja Aapeli -kukko, joka säännöllisin väliajoin kiekaisee niin että lampola raikuu. Kukon isottelulle lampaat tosin vain nauraa mäkättävät.

Teksti ja kuvat: Maakaista.fi