Onko maaseutu voimavara vai kiviriippa Kouvolan kaupungille? Tietävätkö kunnalliset päättäjät ja virkamiehet, millaisia kyliä laajassa maaseutukaupungissa sijaitsee? Miten kylät saavat äänensä kuuluviin? Osaavatko kyläläiset itsekään arvostaa omia asuinalueitaan?

Näiden kysymysten parissa askarteli Kouvolan kylien neuvottelukunta viime vuonna. Vastauksia lähdettiin etsimään laatimalla kyläesite-kyläsuunnitelmia maaseutukaupungin kylistä.

Asialle vihkiytyivät parhaat asiantuntijat eli kyläläiset itse. Sivustatukea antoivat Pohjois-Kymen Kasvun Kylätalo-kyläsihteerihanke, Kymenlaakson Kylät ja Kouvolan kaupungin maaseutupalvelut.

Eväitä aherrukseen antoi Johanna Hentinen Linnaseudusta elokuun starttitilaisuudessa.

Perinteinen kyläsuunnitelma koettiin työlääksi, joten nyt päätettiin yrittää kevyemmällä kaavalla. Tavoite oli tuottaa yhdistelmä perinteisestä kyläsuunnitelmasta ja puhtaasta markkinointiesitteestä. Näin tuotos palvelisi samalla kylien käyntikorttina sekä polkuna pitkäjänteisempään kylien kehittämiseen.

Yhtenäistä pakettia ei haluttu lähteä laatimaan. Kukin kylä sai laatia omannäköisensä sisällön ja ilmeen sivuilleen. Näin kyläkirjassa näyttäytyy koko maaseudun kirjo. Työn touhussa kasvoi myös kylien yhteishenki.

Vuodenvaihteessa kirjapainosta pullahti ulos kyläkirja, jossa esittäytyy 42 kylää. Painatuksesta vastasi Kouvolan maaseutupalvelut.

Lämpimäiskappaleen sai itseoikeutetusti kukin kylä. Kyläläisten aherruksen tuotos jaettiin Kouvolan kaupunginhallituksen jäsenille ja valtuutetuille eikä virkamiehiäkään unohdettu. Sidosryhmäjakelu oli laaja. Muidenkin ihasteltavaksi kirjanen pääsi, kun kaupungin kirjastot saivat omat teoksen hyllyilleen.

Menekki ylitti odotukset, joten Kymenlaakson Kylät kustansi kirjasesta lisäpainoksen. Nettiversio takaa, että maaseudun arkeen ja juhlaan pääsevät kurkistamaan myös ulkopaikkakuntalaiset.

Uimila, onnellisten ihmisten maa

Uimilan kylä Heinolan kupeessa julistautuu kyläkirjassa ”Onnellisten ihmisten maaksi”. Pikaisella kyläreissulla Kouvolan luoteisnurkassa yritän onkia onnellisuuden saloja. Uimilan Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Nina Anttonen ja rahastonhoitaja Kirsi Mäntynen muuntavat kylänsä esittelytekstin käytännön esimerkeiksi.

Kyläkirjan teksti ”Uimila on kaikenikäisten kylä” muuttuu lihaksi jo Mäntysen perheen omakotitalon ulko-ovella. Oven avaa juuri koulusta palannut Anni. Sisällä pyörii nyt kahdeksan lasta, kun Anttosen perheen kaksi vaippaikäistä on äidin mukana naapurissa. Osa vanhemmista lapsista on jo muuttanut lapsuudenkodeistaan.

Mäntysen Anni on ahertanut useana kesänä kioskiapulaisena. Nyt pesti on periytynyt pikkusisko Fiialle. Ukkoutumisesta ja akkautumisesta ei siis ole vaaraa Uimilassa, vaikka se kylätoiminnan peikoksi usein koetaan.

Perhekeskeistä kylätoimintaa

Millä ihmeen konstilla murkkuikäiset saadaan mukaan kylätoimintaan?

- Kylätoiminta Uimilassa on perhekeskeistä. Täällä on aina kaikki tehty yhdessä. Lapset saavat jo perimässään yhdessä tekemisen innon. Se siirtyy luontevasti sukupolvelta toiselle, kun lapset ovat mukana kaikessa. Kyläyhdistyksen tapahtumissa lapset ja nuoret esittävät omia ohjelmiaan ja auttavat kesäisin kioskilla. Kun lapset pyörivät aikansa mukana joukon jatkona, alkaa heistä olla myöhemmin tosi paljon apua, Nina ja Kirsi kertovat.

Vanhempien esimerkin kautta talkoohenki siirtyy lapsille. Anni vakuuttaa kioskiapulaisen työn olleen kivaa: - Siinä tapaa paljon ihmisiä ja saa tehdä hyödyllistä työtä.

Työn huonoksi puoleksi ei voi katsoa sitäkään, että myös kylän ja mökkiläisten nuoret miehet viihtyvät kioskin nurkalla. Nuoria miehiä kiinnostavat kioskilla joko Coca-Cola tai tytöt.

- Kylän nuorten ajatuksia ja ideoita kysellään ja otetaan huomioon kyläyhdistyksen toiminnassa. Hallituksessa ei ole nuorten edustajia, mutta esimerkiksi kyläkokouksissa he tuova esiin toiveitaan, Nina kertoo.

Esiintyjät ja ohjaajat omasta takaa

Uimilalaisten lasten ja nuorten osaamisesta pääsevät nauttimaan oman kylän väki sekä naapurikylätkin. Tanssiesitykset, näytelmät ja sketsit ovat olleet vuosien varrella kylän tapahtumien vetonaulana. Raikuvat naurut irrottaa vieläkin Tyhkimo-näytelmä, joka oli 2000-luvun sovellus perinteisestä Tuhkimosta.

Yhtä hauskat muistot irtoavat nuorten tanssiesityksistä. Estradilla on nähty mm. Aira Samulin Santeri Mäntysen esittämänä.

- Santeri osaa heittäytyä rooliin kuin rooliin, Nina naurahtaa.

Aivan omin avuin eivät nuoret ole harrastuksissaan pyörineet. Näytelmän ohjaajatkin löytyivät omasta takaa: Nina Anttonen ja Liisa Mäntynen. Mari Kulomaan nimi vilahtaa mm. kesäkioskin toiminnasta vastaavana ja nuorten kioskityöhön opastajana. Hänet tunnetaan kylän äitinä.

Yhteisen hyvän tekijät palkitaan

Uimilassa osataan myös antaa tunnustusta tehdystä työstä kyläyhteisön hyväksi. Pikkujoulussa palkitaan vuoden kyläläinen. Myös kunniamainintoja jaetaan. Kunniamaininnan on saanut osakseen Mäntysen perheestä niin Anni kuin Fiiakin.

- Muistamisesta tulee olo, että on oikeasti ollut hyödyksi kylälle. Siitä on ollut hyötyä itsellekin, kun kunniamaininnasta saa kirjallisen todistuksen. Siinä kerrotaan perusteet valinnalle. Olen näyttänyt paperia kesätöihin hakiessani. Onhan se osoitus työkokemuksestani, Anni kertoo.

Uimilan kylän kotisivut ovat yksi ylpeydenaihe.

- Minttu Purrenheimo oli 17-vuotias tehdessään kyläyhdistyksen kotisivut. Hän innostui sivujen suunnittelusta ja ylläpiti sivustoa useamman vuoden, Nina Anttonen kiittelee.

Lyhyt visiitti Uimilassa antaa vastauksen kysymykseen, ovatko kylät kiviriippa vai voimavara. Kouvolan maaseudulta löytyy eri-ikäisiä tekeviä ja osaavia ihmisiä, jotka laittavat itsensä peliin. Arvio kääntyy selkeästi voimavaran puolelle. Yhteispeli sujuu kylien kesken ja myös kaupungin suuntaan.

Teksti: Anne Mettälä, Pohjois-Kymen kasvu ry

Kuvat: Anne Mettälä, Nina Anttonen, Kirsi Mäntynen ja Sirpa Vähäuski