Ovatko maaseudun kehittämistyön välineet toimivia ja miten niitä pitäisi kehittää? Tähän saatiin vastauksia eilen Säätytalolla Helsingissä järjestetyssä seminaarissa, joka tarkasteli Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa ohjelmakaudella 2007–2013. Tärkeänä pidettiin, että tuki kannustaa uudistumiseen, pelottomaan kokeiluun ja helpottaa kehittäjän riskinottoa. Yksinkertaistaminen, hallinnollisen taakan vähentäminen sekä yhteistyön ja verkottumisen lisääminen nousivat esiin puheenvuoroissa kautta linjan.
Seminaarin puheenjohtajana toiminut neuvotteleva virkamies Sirpa Karjalainen kertoi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman sisältävän koko joukon vipuja, joilla maaseudun kehitystä voidaan edistää. Näiden vipujen toimivuutta seurataan paitsi jatkuvana arviointina myös erillisselvityksillä, jotka syventävät tietoa. Seminaarissa julkaistut selvitykset palvelevat ja haastavat myös käynnissä olevaa uuden ohjelmakauden suunnittelua.
Maa- ja metsätalousministeriön järjestämä seminaari keskittyi ohjelman välineisiin ja tuloksiin erityisesti yritys- ja hanketukien näkökulmasta. Tilaisuus keräsi yhteen noin 130 maaseudun kehittämistoiminnassa ja tulevan kauden valmistelutyössä mukana olevaa.
Valtiosihteeri peräsi joustavuutta ohjelmiin ja hallintoon
Avauspuheenvuorossaan maa- ja metsätalousministeriön valtiosihteeri Risto Artjoki kiinnitti huomiota toimintaympäristön muutokseen. Talouskriisi ajaa kulukuriin ja hankaloittaa yritysten toimintaa verrattuna seitsemän vuoden takaiseen tilanteeseen. Muutosta parempaankin on: Lähiruoka on tuonut uusia mahdollisuuksia yrittäjille. Bioenergiaan panostaminen luo maaseudun yrityksille kasvun, vieläpä vihreän kasvun, mahdollisuuksia.
Artjoki muistutti, että kaikki hyvinkään mietityt asiat eivät saa tuulta siipiensä alle, ellei aika ole otollinen. Siksi on hyvä varmistaa, että ohjelmatyö pystyy mukautumaan ajan ja yhteiskunnan vaatimuksiin. Ohjelma ei saa muottina rajoittaa hyviä ideoita.
Valtiosihteeri nosti esiin myös yksinkertaistamisen vaatimuksen, joka on yhteistä kaikille jäsenmaille. On pohdittava, kuinka säädöksiä muutetaan. Brysselissä yksinkertaistaminen otetaan vastaan tervetulleena, Artjoki kertoi.
Laajan kokonaisuuden hallintaan panostettava
Ohjelman arvioitsijoiden edustaja Reijo Keränen Suomen Aluekehityssäätiöstä kertoi jatkuvan arvioinnin keskittyvän vaikuttavuuteen yksittäisten tuotosten sijaan. Jatkuvaa arviointia on tällä kaudella käytetty, koska ohjelma on laaja kokonaisuus, jolla on myös resursseja kohtuullisen hyvin. Alueellinen ja paikallinen hanke- ja yritysrahoitus on noin kymmenen prosenttia ohjelman koko julkisesta rahoituksesta. Ohjelmanipun hallinta on iso haaste, Reijo Keränen totesi.
Keränen kertoi hankkeiden omien tulostavoitteiden täyttyvän, mutta hanketoiminta elää omaa elämäänsä riippumatta isosta ohjelmasta. Sen esimerkiksi työpaikoissa mitattava vaikuttavuus on alhainen ohjelman yhteisen ison maalin kannalta. Keränen muistutti, että vaikuttavuusindikaattorien on oltava selkeitä, mitattavia ja niiden on kuvattava maaseudun todellista tilaa. Keränen kehotti ottamaan uuteen ohjelmaan vähemmän toimenpiteitä, varomaan niiden välisiä ristiriitaisuuksia ja pitämään ohjelman prosessin ohjauksen omissa käsissä jopa EU-suhteiden kustannuksella.
Innovaatioiden edistäminen maaseudulla
Sanna Ahvenharju Gaia Consulting Oy:stä kertoi, että innovaatioiden syntymisen ja käytön esteinä ovat usein yhteistyökumppaneiden puute, rahoitusvaikeudet sekä tiukat kriteerit, jotka hankkeen on täytettävä. Hankkeen raskas hallinnointi syö tilaa innovatiivisuudelta. Tiukat kriteerit vähentävät hankkeiden määrää. Rahoitusta haetaan riskittömiin hankkeisiin ja innovatiivisuus niissä on vähäistä. Innovaatioiden hyödyt kohdistuvat hanketoimijoiden omiin tuotteisiin ja palveluihin sekä oman organisaation kehittämiseen. Alueellista innovaatio-osaamista tulisi vahvistaa ja rahoitusta tulisi kehittää esimerkiksi luomalla uudenlainen joustava rahoitusväline, "innovaatiokymppitonni", josta kuka vain voisi hakea tukea toimintatavasta ja kannattavuudesta huolimatta.
Ahvenharju piti ongelmallisena erilaisia tulkintoja rahankäytön mahdollisuuksista, joita eri alueilla ja toimijoilla saattaa olla. Verkostoitumisen merkitystä hän korosti.
Alueellinen ja paikallinen maaseudun kehittäminen
Alueellisten kehittämissuunnitelmien laatiminen on sitouttanut toimijoita kehittämistyöhön, ja paikallisten toimintaryhmien osallistuminen alueellisten suunnitelmien tekemiseen tuo eri tasot paremmin tietoisiksi kokonaisuudesta. Levón-instituutin Arttu Vainion mukaan paikoin yhteistyötä tehdään onnistuneesti, mutta tiivistämisen varaa on. Suunnitelmien laatimisprosessia tulisi kuitenkin virtaviivaista ja nopeuttaa liittämällä valmistelutyö muuhun alueellisen kehittämistyöhön.
Toimintaryhmien välinen yhteinen suunnittelu hyödyttäisi, mutta on usein mahdotonta maakuntien rajojen tai alueiden erojen vuoksi. Paikallisten toimintasuunnitelmien laatimista helpottaisi tieto valtakunnallisen ohjelman työkaluista. Nyt suunnitelmat ovat väljiä. Kohdentamista kuitenkin tarvitaan suuntamaan toimintaa tunnistettuihin strategisiin tavoitteisiin. Vainio korosti paikallisen strategian toimivan selkänojana päätöksille; se tuo perusteluja hankekäsittelyyn.
Eri rahoitusvälineiden yhteistyötä alueilla tehdään paikoin onnistuneesti. Ohjelmat kohtaavat hankkeissa, jotka hakevat rahoitusta sieltä mistä saavat. Keskusteluissa todettiin, että yhteiseen valmisteluun alueilla ja rahoitusvälineiden rajoista irtautumiseen on satsattava enemmän tulevalla kaudella.
Elinkeinojen kehittämishankkeet ja yritysryhmähankkeet
Jarkko Pyysiäisen (MTT Taloustutkimus) mukaan elinkeinojen kehittämishankkeiden vahvuutena on monikäyttöisyys ja matalampi osallistumis- ja velvoittavuuskynnys. Yritysryhmissä on pystytty vastaaman täsmentyneempiin yrityskohtaisiin kehittämishaasteisiin. Kehittämisestä kiinnostuneiden yritysten ja hanketoteuttajien määrä on kuitenkin pysynyt pienenä. Hankepolkua elinkeinojen kehittämishankkeesta yritysryhmähankkeeksi ja sen houkuttelevuutta tulisi parantaa ja yritysten tulisi voida toteuttaa konkreettisia toimia jo esiselvitysvaiheessa.
Pyysiäinen totesi, että hankkeissa on pelattu varman päälle. Myös hän korosti, että tilaa tulisi jättää kokeiluille, uusille avauksille ja riskien ottamiselle. Hankepolun haasteena on valmisteluvaiheen raskaus, kynnystä yrittäjäkandidaateille on madallettava. Uusien avauksien myötä hyväksytään myös epäonnistumisen mahdollisuus. Jos ei ole varaa kokeilla, toteuttajien määrä jää suppeaksi ja tulokset kapeiksi, Pyysiäinen summasi.
Maaseudun yritysrahoitus
Maaseudun kehittämisohjelman yritystukia saaneet yritykset ovat selvityksen perusteella selvinneet taloudellisesta taantumasta paremmin kuin saman toimialan yritykset, jotka eivät ole hyödyntäneet investointi-, kehittämis- ja käynnistystukia. Yritysten liikevaihdon, liikevoittoprosentin ja henkilöstömäärän kehitys on ollut suotuisampaa. Henrik Pekkalan (Rambol Management Consulting) mukaan investointituki on suosituin ja vaikuttavuudeltaan tehokkain. Alueellisten ja paikallisten yritysverkostojen syntyä tulisi jatkossa edistää voimakkaammin, sillä verkostoituneet yritykset ovat selvityksen mukaan menestyneet muita paremmin.
Maaseudun kasvuyritykset haastavat vanhat ajattelumallit
Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa valtakunnallisessa tutkimushankkeessa selvisi, että maaseudun kasvuyritykset eivät pitäydy toimialojensa perinteisissä toimintatavoissa. Jokaisella on oma menestymisen mallinsa, mutta yhteisenä piirteenä on se, että ne haastavat tietoisesti vallitsevia käsityksiä. Maatila valitsee yleisestä trendistä poikkeavia tuotantosuuntia tai leipomo keskittyy ruislimppuihin, vaikka ruispalat ovat myyntitilastojen kärjessä. Maatiloilla kasvu on usein välttämättömyys kannattavuuden saavuttamiseksi. Kasvu ei kuitenkaan ole maaseudun yrityksille strateginen tavoite tai itseisarvo. Suoranaisiin riskinottajia kasvuyritykset eivät ole, vaan riski hajautetaan tukeutumalla olemassa oleviin tukiin.
TSE Entren Pekka Stenholmin mukaan kasvuyrittäjyyttä ei juuri ole liitetty maatilatalouteen tai maaseutuyrittäjyyteen. Maaseutu on muuttunut, mutta asenteen eivät niin nopeasti. Punainen tupa ja perunamaa -nostalgia elää edelleen vahvana. Kotimaisen rooli- ja toimintamallien puutteessa uusia avauksia onkin haettu ulkomailta. Keskustelua maaseudun kasvuyrityksistä tulee jatkaa ja tehdä kasvuyrityksiä näkyväksi eri tavoin.
Innovaatiotoimintaa myös paikallisena kehittämisenä
Tilaisuuden päätteeksi Timo Suutari (Ruralia-instituutti) ja Hannu Ryhänen (Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia) esittelivät työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiannosta tehtyä tutkimusta innovaatiotoiminnan paikallisesta edistämisestä maaseudulla. Heidän mukaansa innovaatioiden määrätietoinen edistäminen on vasta saamassa jalansijaa maaseudulla. Itse sanaakin vielä vierastetaan. Toimintaympäristöllä on selvästi vaikutusta ratkaisumalleihin. Se mikä soveltuu toisaalle, ei käy toisaalle. Innovaatiovetoisen elinkeinopolitiikan aktivoimisessa kunnilla on merkittävä rooli. Elinkeinojen ja innovaatiotoiminnan kehittäjinä paikalliset Leader-toimintaryhmät ovat keskeisiä. Maaseudulla innovaatiotoiminta perustuu inhimillisten resurssien tehokkaaseen hyödyntämiseen ja vuorovaikutussuhteisiin, joita on vahvistettu edistämällä paikallisten verkostojen syntymistä.
Uutta kysyntää maaseudulle
Puheenvuoroja kommentoinut Lea Konttinen Sitran Maamerkit-ohjelmasta alleviivasi, että maaseudulla kilpailukyvyn, kasvun ja innovaatioiden lähtökohtana on arvon luominen asiakkaalle. Yrittäjän on tärkeää tuntea asiakaskuntansa. Kilpailu markkinoista ratkaistaan palvelun kautta, myös kansainvälisillä markkinoilla. Maaseudun mahdollisuuksia pohdittaessa lähtökohtana ei voida pitää vain alueen asukkaita ja toimijoita, vaan on katsottava kuluttajia laajemmin. Impulssit maaseudulle tulevat yhä useammin maaseudun ulkopuolelta ja verkosta.
Sitran selvitysten perusteella uutta kysyntää maaseudulle on. Ideoiden puutekaan ei ole ongelma. Pienet toimijat on koottava yhteen, jotta ne voivat tarjota kuluttajien toivomaa palvelua. Myös Konttinen peräänkuulutti sijaa kokeiluille. Aina ei lopputuloksista voi olla pitkälle vietyä tietoa. Hankeosaamisen ja tiettyyn ohjelmaan mukautuminen rajoittavat tuloksia.
Sitran Maamerkit on toteuttanut ohjelmavalmistelun tueksi työpajoja, joissa Eurooppa 2020 -strategian teemoja: osallistava, älykäs ja kestävä kasvu on työstetty maaseudun näkökulmasta.
teksti: Juuso Kalliokoski ja Annukka Lyra