Tutkimuksessa tarkastellaan maaseudun innovaatiotoiminnan ja innovaatioympäristöjen kehittämistä kuntien elinkeinopolitiikan, maaseutupolitiikan sekä innovaatiopolitiikan keskinäisten suhteiden kautta. Tutkimuskohteeksi on valittu eri puolilta Suomea neljä tapausaluetta, joissa on edustettuina sekä kunnallisia ja seudullisia elinkeinojen kehittäjiä että paikallisia toimintaryhmiä. Tapaustutkimusten avulla on tarkasteltu paikallisten innovaatioympäristöjen kehittämistyötä sekä kehittämispolitiikan muotoutumista maaseutualueilla.

Tutkimuksen taustalla vaikuttaa siirtymä innovaatiojärjestelmien kehittämisestä innovaatioympäristöjä korostavaan ajatteluun, mikä avaa uusia näkökulmia maaseudun uudistumiskyvyn kannalta ja tarjoaa maaseutualueille mahdollisuuksia olla nykyistä vahvemmin mukana innovaatiovetoisessa yhteiskuntakehityksessä. Maaseudun ja kaupungin erillisyyttä innovaatiotoiminnassa korostavan näkökulman rinnalle on samalla myös noussut verkostomainen näkökulma, joka korostaa maaseudun yritysten ja kehittäjien kykyä verkostoitua ylipaikallisesti.

Tapaustutkimusten perusteella kävi ilmi, että innovaatioympäristöajattelu on kuitenkin vasta saamassa jalansijaa maaseutualueilla ja paikallisia ratkaisumalleja innovaatiotoimintojen kehittämiseen haetaan niin tiede- ja teknologiapohjaisista kuin myös käytäntölähtöisistä innovaatiomalleista. Keskeisinä tutkimushavaintoina voidaan nostaa esiin myös kuntien merkittävä rooli innovaatiovetoisen elinkeinopolitiikan kokoavana voimana. Erityinen huomio kiinnittyi paikallisten toimintaryhmien rooliin elinkeinojen ja innovaatiotoiminnan kehittäjänä. Niiden vahvuutena on Leader-toimintamallin paikallislähtöisyys, mutta uhkana on, että toimintaryhmätyö jää nykyisessä ohjausjärjestelmässä innovaatiotoiminnan edistämisen ulkokehälle perinteisen elinkeinopolitiikan välineeksi.

Maaseudulla innovaatiotoiminta rakentuu paikallisten inhimillisten resurssien varaan, mitä on pyritty tukemaan paikallisia verkostoja rakentamalla. Samalla kuitenkin ylipaikallisten verkostojen luomiseen ja alueen ulkopuolisen tiedon hankintaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Maaseutualueiden innovaatiotoiminnan tulevaisuudennäkymänä hahmotellaan paikallisista lähtökohdista rakentuva kehittämismalli, mikä tarkoittaa omien vahvuuksien tunnistamista, paikallista ja ylipaikallista verkottumista sekä innovaatiotoiminnan rakenteiden ja toimintamallien paikallista räätälöintiä. Tätä kuvataan tutkimuksessa kokeilevan elinvoimapolitiikan käsitteellä, jolla tarkoitetaan elinkeinopolitiikan, innovaatiopolitiikan ja maaseutupolitiikan sektorien yhteensulautumista paikallisen kehittämisotteen alla.

Työ- ja elinkeinoministeriön yhdyshenkilö: Alueosasto/Olli Voutilainen, puh. 010 606 4919