Maatalouden ympäristönhoito on näyttävästi esillä. Pääministeri sitoutui maatalouden ravinnepäästöjen vähentämiseen Itämeri-kokouksen tuloksena. – Ympäristöasiat ovat korkealla sijalla poliittisella agendalla, totesi myös valtiosihteeri Jouni Lind, joka avasi Ympäristö 2010 -teemavuoden Tampereella 18.2.
Ympäristö on Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman erityisteemana tänä vuonna. Vuoden aikana levitetään tietoa tehdystä työstä ja kerrotaan jatkuvasti kasvavasta uusien mahdollisuuksien työkaluvarastosta. Teema haluaa koota yhteen viljelijät, muut maaseudun toimijat, tutkijat ja viime kädessä kaikki kuluttajat. Yhteistyön siemenet kylvettiin näyttävästi avajaisseminaarissa, joka kokosi noin 150 osallistujaa Tampere-talolle.
Yhteistyötä peräänkuulutettiin päivän keskusteluissa kautta linjan. Lindin mukaan elävä maaseutu on laaja kokonaisuus, ja ympäristönsuojelu on yksittäistä maatilaa laajempi kysymys, joka vaatii pitkäjänteistä työtä.
Vesistöjen hyvä tila 2021
Ylitarkastaja Pirkko Valpasvuo-Jaatinen Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta maalaili esityksessään maatalouden ympäristöasioiden suurta kertomusta. Hän perusti katsauksensa monen vuosikymmenen omakohtaiseen kokemukseen maatalouden vesiensuojelun kehittymisestä.
Tietoisuus maatalouden ravinnekuormituksesta on lisääntynyt. Valpasvuo-Jaatisen esitys havainnollisti, että paljon on jo tehty, vaikka kaikkia tavoitteita ei ole saavutettu. Vesien hyvä tila vuoteen 2021 mennessä, oli Valpasvuo-Jaatisen asettama tavoite. – Muutokset ovat hitaita ja se pitää vain hyväksyä, totesi hän. Tavoitteen avaimina hän esitti tiedon levittämisen tehokkaasti käytäntöön sekä yhteistyön eri toimijoiden välillä.
Kenellä on varaa maksaa suomalaisesta ruoasta, jollei meillä?
Valpasvuo-Jaatisen luotsaama paneelikeskustelu vahvisti osaltaan, että maaseudun kehittämisohjelman ympäristöteemassa ollaan tekemisissä monitahoisen kysymyksen kanssa, joka on erittäin ajankohtainen. Ulla Kallio-Laine Ravakka ry:stä kertoi, että kentällä on nähtävissä selvä kiinnostuksen kasvu oman lähiympäristön kuten kotijärven tilaa kohtaan.
Kuluttajan rooli nähtiin ratkaisevaksi. Kiinnostus ruoan alkuperästä ja tuotantotavoista ohjaisi myös tuotantoa. Lähiruoan puolestapuhujana tunnettu kokki Markus Maulavirta totesi toiveikkaana, että on olemassa signaaleja uuden, tiedostavan kuluttajaryhmän vahvistumisesta.
Asennemuokkausta peräänkuulutti myös viljelijä Tiina Linnainmaa. – Enää vain 12 prosenttia kulutuksesta käytetään ruokaan, joten siinä on varaa maksaa muistakin arvoista. Maulavirta heitti ilmaan kysymyksen, kenellä on varaa maksaa suomalaisesta ruoasta, jollei meillä. Jouni Lind totesi, että hallinnon tehtävänä on varmistaa lähiruoan pääsy kauppoihin ja suurkeittiöihin.
Ympäristötuen selkeys ja neuvonta ovat tärkeitä viljelijöille. Viljelijät kaipaavat myös taustatietoa siitä, miksi ympäristötuen toimenpiteitä tehdään ja mitä vaikutuksia niillä on. Paneelin virittämässä keskustelussa saatiin eväitä maatalouden ympäristötuen kehittämiseen ja tulevan ohjelmakauden suunnitteluun. Maanviljely luonnonhoitona jää usein unohduksiin
- Maataloudessa on kyse biologisten prosessien arkkitehtuurista, jossa tuotetaan paitsi ruokaa myös biodiversiteettiä, tiivisti puheenvuorossaan Juha Kuisma, joka työskentelee pääministerin talouspoliittisena neuvonantajana.
Erityisympäristötuet ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta ruoantuotannon ohessa. Suurella yleisöllä ei ole käsitystä siitä, kuinka "vihreää" maatalous todellisuudessa on. Esimerkiksi peltojen reunavyöhykkeillä kukoistava luonnon monimuotoisuus jää julkisuudessa huomiotta. – Pitkällä aikavälillä vesiensuojelu on maataloudelle välttämättömyys, mikä on hyvä asia, Kuisma sanoi.
Kuisma nosti myös esiin vaikean kysymyksen maataloudesta luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä ja toisaalta "hallimaataloudesta", jossa eläinten hyvinvointiin, polttoaineiden laatuun ja lannan käsittelyyn ei kiinnitetä huomiota. Intressit näissä kahdessa ääripäässä ovat niin ristiriidassa, että keskusteluyhteys tyrehtyy.
Maanomistajien tulisi vaatia kunnostustoimia
– Vuokramaiden kunnostaminen on asia, joka tulee esiin koko ajan, kertoi Airi Kulmala. – Vuokrasopimukset ovat liian lyhyitä peruskunnostamisen kannalta. Jos sopimukset olisivat pidempiä ja maanomistajat vaatisivat kunnostustoimia, se parantaisi myös pellon arvoa ja saatavan sadon määrää, Kulmala huomautti.
Kulmala toimii vetäjänä TEHO-hankkeessa, joka kehittää ja toteuttaa vesiensuojelutoimia yhdessä lounaissuomalaisten viljelijöiden kanssa. Kulmalan mukaan lannan käytön tehostaminen on yksi keskeisimpiä vesiensuojelukeinoja.
Kulmala mainitsi myös rehun ravinnepitoisuuden ja kotieläintuotannon alueellisen keskittymisen asioina, joihin tulisi kiinnittää huomiota vesiensuojelun näkökulmasta.
Ilmastonmuutos voi vaikuttaa myös talviaikaisen kasvipeitteisyyden merkitykseen jatkossa, jos sateet lisääntyvät, syksyt pitenevät ja talvet leudontuvat. Kasvipeitteisyyttä tulisi entistä enemmän kohdentaa vesistöjen varsille.
Kulmala toivoi ympäristötukeen laajempia toimintokokonaisuuksia, tilakohtaisia toimia ja kohdentamista. Tukea tulisi myöntää myös hyvän tilanteen ylläpitoon, ei vain tilanteen korjaamiseen.
Ympäristönsuojelu ei ole kallista eikä monimutkaista
Katriina Vapola ja Jyrki Ankelo esittelivät Vapolan tilaa, joka voitti vuonna 2009 Itämeren ympäristöystävällisimmän maatilan palkinnon. Uudessakaupungissa sijaitsevan tilan tuotantosuuntana on emolehmätuotanto ja Aberdeen Angus -jalostuskarjan pito.
Vapolan voiton ratkaisivat pienet teot eri sektoreilla. Elina Erkkilä WWF:stä totesi, että Vapolan tilan toimenpiteet ovat helposti monistettavissa muillekin tiloille. Ankelon mukaan toimet eivät vaatineet suuria taloudellisia satsauksia. Pariskunta haluaakin viestittää muille viljelijöille, että ympäristönsuojelu ei ole kallista eikä monimutkaista. Neuvontaa ja suunnitteluapua on saatavilla maksutta.
Seminaarin esitykset tulevat nähtäville Maaseutu.fi-sivustolle. Lue lisää teemavuodesta sivuston osiosta Ympäristö.
Teksti: Annukka Lyra ja Riika Isola
Kuva: Tiina Linnainmaa, Ritva Tolppa, Ulla Kallio-Laine ja Elina Erkkilä osallistuivat paneelikeskusteluun, jossa ajatustenvaihto oli polveilevaa ja antoisaa. (Annukka Lyra)