Tapani Heikkilän vanhalla sukutilalla Mynämäellä kasvaa vehnää ja härkäpapua. Tilusten läpi virtaa Mynäjoen sivuhaara. Heikkilän tilalla on ympäristötukisitoumus ja käytössä kaksi lisätoimenpidettä: peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja typpilannoituksen tarkentaminen peltokasveilla.

Heikkilän kokemukset ympäristötuesta ovat hyviä. – Ympäristön tilasta huolehtiminen on viljelijälle tärkeää, jotta peltojen kasvukunto säilyy, Heikkilä sanoo.

Ympäristötuen vaikuttavuus on pitkä prosessi

Ympäristötuen tavoitteena on muun muassa, että maataloustuotanto kuormittaa ympäristöä nykyistä vähemmän. Kuinka paljon yksi viljelijä sitten voi vaikuttaa ympäristön tilaan? – Totta kai yhdenkin viljelijän teoilla on vaikutusta, sanoo Tapani Heikkilä. – Siitä kaikki lähtee, se on kynnyskysymys.

Naapuritiloillakin on ympäristötuen toimenpiteitä käytössä. – Harvassa ovat alueella ne tilat, joilla ei ole mitään ympäristötuen toimenpiteitä. Suurin osa on mukana ympäristötuessa, Heikkilä sanoo.

Kärsivällisyyttä vaaditaan, sillä yhtäkkiä ei tapahdu mitään. – Ympäristötuen vaikuttavuus on pitkä prosessi, jossa 15 vuottakin on lyhyt aika, Heikkilä toteaa.

Vesistön tila kiinnostaa

Heikkilä on ollut kiinnostunut vesistön tilasta jo pitkään. Kolmekymmentä vuotta viljelijänä toimineen Heikkilän tila on mukana Varsinais-Suomen ja Satakunnan tuottajaliittojen sekä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen yhteisessä TEHO-hankkeessa. Hanke pyrkii tehostamaan nykyisten ympäristönsuojelutoimien hyötyjä ja etsimään uusia keinoja.

Keskustelu maatalouden saastuttavuudesta herätti Heikkilän mukaan hankkeeseen. – Pitää pystyä näyttämään totuus. Viljelijä voi tehdä paljon ympäristön hyväksi. TEHO-hankkeessa viljelijä ja suunnittelija yhdessä tarkastelevat tilan toimintaa vesiensuojelukysymysten suhteen. Huomiota kiinnitetään myös niihin asioihin, joita tilalla jo on tehty ja tehdään ympäristön ja vesiensuojelun hyväksi.

– Hyvää Tapani Heikkilän tilalla on jo kevennetyn muokkauksen ja kerääjäkasvien käyttö sekä tarpeenmukainen kasvinsuojelu, luettelee suunnittelija Kaisa Riiko TEHO-hankkeesta. – Hyvää on myös viljelijän ammatillinen osaaminen sekä viljelytoimien lohkokohtainen kohdentaminen siten, että vesistöön rajoittuva lohko jätettiin sängelle talven yli, Riiko jatkaa.

Hankkeesta lisää ideoita vesiensuojeluun

Vaikka tilalla oli jo tehty paljon ympäristön hyväksi, kehittämiskohteitakin löytyi, kun viljelijä ja hankkeen suunnittelija keskustelivat ja pohtivat asiaa yhdessä.

Mahdollisuuksia edistää vesiensuojelua on useita. Riiko kertoo, että tilalle vielä suunniteltuja ja suositeltuja toimenpiteitä ovat ravinnekuormituksen tehostettu vähentämiseen tähtäävä erityisympäristötukisopimus osalle lohkoista, kerääjäkasvien käytön lisääminen, talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääminen syysviljoja viljelemällä, tilan vastaanottaman lietelannan levitys sijoittavalla laitteistolla ja lannan syyslevityksen välttäminen.

Viljelijä valitsee ehdotuksista itselleen sopivimmat

Jatkossa viljelijä ja suunnittelija tutkivat yhdessä muun muassa kartta-aineistojen ja ravinnetaselaskelmien avulla, mille lohkoille esitettyjä toimenpiteitä olisi hyödyllisintä kohdentaa.

Hankkeen suunnittelija kuitenkin vain ehdottaa toimenpiteitä - päätösvalta niiden käytännön toteuttamisesta jää viljelijälle.

Viljelijöiltä saadun palautteen perusteella tämä on kuitenkin ollut hyvä toimintatapa. Näin viljelijät ovat voineet keskustella tilan ympäristöasioista ulkopuolisen asiantuntijan kanssa ja saada lisätietoja juuri oman tilan mahdollisuuksista ottaa ympäristö paremmin huomioon.

Keskustelun perusteella viljelijät voivat oman tietonsa ja harkintansa mukaan ryhtyä niihin esitettyihin toimiin, jotka ovat sekä vesiensuojelun kannalta tehokkaimpia että tilan kannalta mielekkäimpiä toteuttaa.