Metsäkauriit, valkohäntäpeurat, fasaanit, peltopyyt ja vesilinnut viihtyvät Laitialan kartanon mailla Hollolassa. Ei ihmekään, sillä Metsästäjäin Keskusjärjestön Laitialan toimintakeskus hoitaa huolella tilan mailla olevia luonnon monimuotoisuuskohteita. Hoito vaatii työtä, mutta lopulta kyse on pienistä jutuista. Runsas riistakanta säilyy eläinten elinympäristöä hoitamalla ja metsästäjätkin hyötyvät.

Laitialan kartanon alueella on kaikkiaan kahdeksan ja puoli hehtaaria luonnon monimuotoisuuskohteita. Pellon keskelle on jätetty metsäsaarekkeita, jotka tarjoavat suojaa riistalle. Riistapellot ja reunavyöhykkeet toimivat isompien ja pienempien eläinten kulkureitteinä ja suojapaikkoina.

Marko Muuttola Laitialan toimintakeskuksesta kertoo, että kohde vaatii hoitoa ympäri vuoden. Hoidosta on tehty ympäristötuen erityistukisopimus. – Suojavyöhykkeet ja luonnon monimuotoisuuskohteet ovat tärkeitä riistalle, ilman ei pärjää, sanoo Muuttola. Metsästäjille tärkeä runsas riistakanta säilyy eläinten elinympäristöä hoitamalla ja samalla hyötyvät monet muutkin lajit.

Puiden ja pensaiden istutus- ja leikkaustöiden lisäksi eläimiä ruokitaan talvella. Kauriille ja peuroille tarjotaan perunaa ja porkkanaa sekä kauraa ja apilaa suurpaaleista, fasaaneille viljansiemeniä.

Riistaa pyritään suojaamaan pedoilta myös ruokailun aikana. Valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden ruokintapaikat eivät ole metsän reunassa, jolloin niitä saalistavan ilveksen on vaikeampi yllättää saaliinsa suoraan ruokapöydästä. Fasaaneiden ruokapaikat on sijoitettu tiheikköihin. Osa ruokinta-automaateista on suojattu isosilmäisellä verkolla, jonka läpi fasaanit pääsevät syömään, mutta petolinnut eivät.

Metsästystä luontoa kunnioittaen

Metsästäjillä on tarkka tieto alueella olevan riistan määrästä. Esimerkiksi Laitialan alueella metsäkauriita liikkuu tällä hetkellä kymmenen.

Metsästys on hyvin säännösteltyä ja ottaa huomioon myös sen, että luontainen kuolema, liikenne ja pedot verottavat kantaa. MKJ Laitialan alueella on metsästysrajoituksia sekä rauhoitusalueita, joilla riistaa ei hätyytellä.

Metsästystapahtumat ovat tarkkaan suunniteltuja ja niissä noudatetaan korostetusti turvallisuusnäkökohtia. Esimerkiksi vesilinnustuksessa veteen ei saa ampua, koska ns. korvaavat haulit kimpoavat herkästi vedestä.

Kosteikon rakentaminen ei ole rakettitiedettä

Alueella on viisi kosteikkoa, joita metsästäjät hoitavat yhdessä sorsien kanssa. Sorsia ruokitaan ja ne pitävät kosteikon kanavat auki etsiessään nokallaan ruokaa vesirajasta.

Pajukkoa leikataan vuosittain ja leikatut oksat jätetään pensaiden päälle, jolloin ne muodostavat talvella lumen kanssa suojia linnuille. Pykälistön kosteikko on hehtaarin kokoinen ja sen valuma-alue on 200 hehtaaria.

– Kosteikon teko ei ole rakettitiedettä, sanoo Muuttola ja kannustaa rakentamaan kosteikkoja.– Yksinkertaisimmillaan katsotaan, mihin tulvavesi keväisin nousee ja tehdään siihen pato sen mukaan. Omalla maalla kosteikon perustamiseen ei tarvitse edes lupia, kunhan naapurille ei synny haittoja.

Kosteikot ovat tärkeitä linnuille, sillä ne tarjoavat vesilinnuille pesimispaikkoja. Noin puolet Suomen lintulajeista hyötyy kosteikoista. Lisäksi kosteikot elävöittävät maisemaa ja pysäyttävät veteen joutunutta kiintoainetta.