Juvalainen metsästysseura ennallisti umpeen kasvaneen Kaarilammen kosteikoksi, kylvi linnuille riistapellon ja rakensi kävijöille lintutornin.

RaJuPuSu Leaderin toiminnanjohtaja Ilpo Lehtinen ja Pohjois-Juvan Erä ry:n rahastonhoitaja Petri Miettinen tarpovat tyytyväisinä hentoa kauraa ja apilaa kasvavalla, kaivumassojen päälle tehdyllä riistapellolla.

Vieressä mutkittelee ponttoonikaivurilla syntynyt kanava, jonka toisessa päässä pilkottaa keinosaari ja toisessa lintutorni. Etäämpänä seilaa vesilintuja. Kevääksi odotetaan lisää sinisorsia, taveja, telkkiä ja haapanoita. Joutsen ja kurki pesivät alueella jo nyt.

Vuosi sitten paikalla oli viiden hehtaarin suuruinen rahkasammalta, järviruokoa ja pajua kasvanut pöheikkö, jonka keskellä pilkotti enää hehtaari avovettä. Vesi oli valunut lasku-uomaa pitkin muualle ja ojat tuoneet kiintoainesta.

Rehevät lintujärvet ovat alueella harvinaisia. Vuosikymmen sitten armeija yritti tuloksetta räjäyttää suota auki.

Sadan jäsenen seura päätti yrittää uudelleen. Se vuokrasi maat kahdelta maanomistajalta, ja Joroisten kunnan rakennustarkastajana toimiva Miettinen laati TE-keskukselle ei-tuotannollisen investointihakemuksen suunnitelmineen ja kustannusarvioineen.

TE-keskus pyysi Leaderiltä lausunnon hankkeen yhteisöllisyydestä. Yhdistys puolsi hanketta mielellään, sillä Helsingin Konalaan verrattavalla 20 000 asukkaan alueella pyöritetään vahvan yhteisöllisyyden varassa monia teattereita, musiikkijuhlia ja seuroja.

– Yhteisöllisyyttä kannattaakin tarkastella laajemmin kuin yhden kylän vinkkelistä. Usein juuri yhdistykset luovat uutta. Kaarilammen lintutornikin kiinnostaa varmasti monia.

Tukea saatiin keväällä kahdelle hehtaarille eli 8 000 euroa. Sillä pestattiin ponttoonikaivuri, rakennettiin lintutorni ja kylvettiin riistapelto. Loput rahoitettiin ja tehtiin itse.

Noin 150 hehtaarin valuma-alueesta peltoa on 43 hehtaaria. Pellot ovat alavia, maaperä moreenia ja turvetta. Alue pidetään jatkossa talkoin avoimena, eikä kiintoainesta päästetä enää vesistöön. Hoitosopimuksella seura voi saada noin 420 euroa vuodessa.

– Teemme vielä ruokintalautan, jossa akulla toimiva automaatti annostelee viljaa ja pyydämme pienpedot minimiin, Miettinen kertoo.

Lehtinen uskoo Itä-Suomesta löytyvän kosteikkokohteita. Moni hanke tyssää kuitenkin sääntöön, että yläpuolisesta valuma-alueesta yli viidenneksen on oltava peltoa. – Täällä on paljon metsää ja pieniä suopeltoja, joten poikkeamia pitäisi sallia.